keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Kiova, Ukraina 5.-8.2016

5.11. LAUANTAI: Menin edellisiltana jo seiskan pintaan nukkumaan, koska meillä oli aikainen aamulento. Matkaseuralaisena mulla siis oli sisko. Heräilin ainakin kerran tunnissa ja Eetun tullessa nukkumaan nukkumaan klo 02.30, en sanut enää unta. Nousin puoli neljältä ylös, pakkailin loput kamat, kävin koneella ja söin aamupalaa. Hetken ehdin lölliä vielä Eetun vieressä (ja pusutella ja heippailla) ennen kuin iskä tuli mut hakemaan 04.25. Se oli jo hakenut Krisun kyytiin (ja Vilin, jonka porukat otti reissun ajaksi hoitoon).

Hoidettiin check-init ja turvatarkastukset, koneeseen (tosi pakolliset) juomis- ja suklaaostokset ja sen semmoiset, ja löydettiin oma portti ihan vihomiimeisestä kentän nurkasta, niin pitkältä, että piti toiseen kertaan passiakin näytätyttää. Ei ehditty kuin ehkä kymmenisen minuuttia odotella ennen kuin boarding alkoi. Hypättiin bussiin, joka vei meidät koneeseen. Yli puolet istuimista oli tyhjiä, ehkä 2/3. Ei ollut vissiin Ukrainassa sesonkiaika tai ei ollut suosittu kohde noin muuten. Tai kummatkin. Kone lähti 6.15 ja perillä oltiin 8.20, täten lentoaika oli mukavan lyhyt 2h 5min. Aloittelin hetken Marko Hautalan Kuiskaavaa tyttöä ja torkahtelin. Kahden tunnin lennon tarjoilut oli vesilasillinen. Lennettiin Ukrainie international airlinesillä ja sain sanan tai kaksi selvää kaikista kuulutuksista, ukrainaa ja englantia ei ollut erottaa toisistaan. Oli hyvin, hyvin paksu aksentti.

Kentällä saatiin taas koneesta bussikyyditys terminaaliin. Oli tarkka passintarkastus ja hymyttömät ja aikansa ottavattarkastajat. Etsin infopisteen, josta sain Kiovan kartan ja vaihdettiin rahaa. Ukrainan hryvnioita saa vaihdettua vain maan sisällä. Otettiin taksi suoraan Chernobyl-museoon, koska hotellin check-in ei olisi vielä aikoihin. Oltiin museossakin 35-40 min ennen aukeamista, joten ajateltiin pyöriä huudeilla, varsinkin kun taksikuski opasti kädellä huitomalla, että "there is a place". Sait ylipuhuttua. Kierreltiin muutamia kortteleita siinä joutessamme.


Heti kympiltä mentiin museoon. Lippu oli 10 hryvniaa, mutta jos halusi ottaa kuvia, maksoi lippua 40 hryvniaa. Ai kauhee miten kova hinnankorotus! Näin ollen lippu maksoi jopa 1,40e. Ei hinnalla pilattu. Ei kuitenkaan ollut mikään kovin ihmeellinen kokemus, kun paria pientä englanninkielistä plänttiä lukuun ottamatta kaikki oli ukrainaksi ja venäjäksi.


Jatkettiin matkaa jalan ja koitettiin saada kartasta jotain selvää. Kyrilliset aakkoset eivät olleet ihan hallussa... Mutta aikaahan meillä oli, kun kello näytti vasta 10.30 ja hotellin check-in oli kahdelta. Tunnin verran käveltiin sinne tänne välillä karttaa katsoen. Ei tiedetty yhtään missä oltiin, mutta eipä sillä kyllä siinä vaiheessa suuremmin ollut väliäkän. Joku äijä huuteli mulle ukrainaksi, vastasin suomeksi takaisin, etten ymmärrä ja sitten sieltä tuli melkein hyvällä englannin kielellä, että "you is best". :') Hyvähyvä. Otettiin lopulta taksi hotellille ajatuksena, että jos ei päästä huoneeseen niin mennään siinä välissä jonnekin syömään. Taksin menoa tarkkaillen todettiin, että oltiin tunnin verran kävelty poispäin hotellista. Taksi oli hyvin pieni ja tuskin katsastuksesta päässyt läpi, kuski oli valtava, kalju ja kielitaidoton. Päästiin kuitenkin hotellille 100 hryvnialla eli 3,50 eurolla.

Kello oli tässä vaiheessa vasta 12, mutta päästiin jo hotellille. Istuttiin hetki huoneessa ja tutkailin googlemapsilla mitä läheltä löytyy. Otettiin hotellin aulasta parempi kartta vanhoilla kunnon latinalaisilla aakkosilla ja lähdettiin liikenteeseen. Ihan hotellin vieressä oli Itsenäisyydenaukio (jossa 2004-2005 Oranssin vallankumouksen väkivaltaisuuksissa kuoli yli 100 mielenosoittajaa ja poliisia) ja Kultainen portti, joka oli ennen portti vanhaan Kiovaan. Nuo ja meidän hotelli oli Kiovan pääkadulla Khreshchatykilla, jota käveltiin jonkin verran eteenpäin ja etsittiin Krisulle tietty kauppa, jossa se halusi käydä.




Käytiin ravintolassa syömässä. Kielimuuri oli vähän kaikkialla vastassa enemmän tai vähemmän, lukuun ottamatta lentokenttää ja hotellia. Kuitenkin suurin osa ihmisistä oli ystävällisiä ja avuliaita ja tuossakin ravintolassa tarjoilijapoika otti lopulta kännykästään google translaten esille ja saatiin selvitettyä mitä se gluten-free nyt tarkoittikaan ja vältyttiin sen enemmiltä tapaturmilta. Eetu oli matkasta sanonut, että etsikää sieltä Dendi. Eli Dota-pelaaja. Tarjoilija näytti Dendiltä, se oli lähimmäs mitä asiaan perehdyttiin. :D

Kaveri oli pistänyt aiemmin linkkiä Life of Boris-kanavan videoon, jossa hän opetti tarvittavia venäjän fraaseja CS:n pelaajille. Siellä mainittiin myös sana kompot, johon tykästysin. Jotain mehua siis. Näin ravintolan listalla kompotia ja otin sitä. Marjakiisseliltä maistuvaa mehua, oikein miellyttävää.


Syötyämme tutkittiin Itsenäisyydenaukion vieressä olevaa kukkakelloa, se oli ihan toiminnassa oleva kello. Käytiin Globuksessa eli Itsenäisyydenaukion vieressä olevassa ostoskeskuksessa hetki pyörimässä, mutta ei löydetty muuta kiinnostavaa kuin Billa-marketti, josta ostettiin hotellille vettä pari isoa pulloa vettä, limua, omenoita, banaania, karkkia ja purkkaa 3,50 eurolla. Ihanan halpaa!


Tuotiin ostokset hotellille. Tutkin karttaa, mun to do-listaa ja googlemapsia ja tein loppuajalle toimintasuunnitelman. Käytiin vielä iltapäivällä Friendship of the nations-kaarella. Sieltä oli hyvät näkymät osaan kaupungista. Aukiolla oli tivolilaitteita, jumalattoman kokoinen nalle ja popmusiikkia. Tarkoitus näillä oli ehkä tunnelman kohotus (ja rahojen vienti turisteilta), muttei oikein onnistunut.




Päivä oli ollut pitkä, mulla 15-tuntinen, vaikka kello oli vasta 17.30. Tuntui ihan myöhäiseltä illalta ja silmät olivat pulitangossa. Mentiinkin jo noin aikaisin nukkumaan. Tarvittiinkin hyvät yöunet seuraavan päivän aikaista (no ei niin aikaista kuin tänä aamuna) herätystä ja päiväretkiä ajatellen.

6.11. SUNNUNTAI: Chernobylin päiväretkestä on niin paljon tekstiä ja kuvia, että teen siitä oman postauksensa.

7.11. MAANANTAI: Oltaisiin voitu nukkua vaikka kuinka pitkään ja oltiin silti kuudelta hereillä. Wooot. Eli oltiin heti seiskalta aamupalalla. Vähän oli ongelmia kun väittivät, että aamupala oli vain yhdelle, mutta aikamme intettyä menivät siitä respaan tiedustelemaan asiaa ja takaisin tullessaan asia oli ok. Nii!


Kello oli sen verran vähän, ettei heti lähdetty kaupungille. Krisu ummisti vielä hetken silmiä ja minä tutkin internettiä. Vähän ennen ysiä lähdettiin etsimään Kiovan nähtävyyksiä. Mykhailivskan katedraali, check. Pyhän Sofian kirkko, check.




Mulla meni ikä ja terveys, kun ennakkoon koitin etsiä missä on Sightseeing alley/Sculpture park. Tripadvisor antoi kaksi osoitetta, eikä googlemaps löytänyt kumpaakaan. Kyllä se sitten monia erilaisia karttoja, niin netissä kuin sylissäkin, tuijottamalla löytyi. Lohdutti, että muutkin olivat sanoneet, että hankala löytää. Oli worth it! Hauskoja, erilaisia, värikkäitä patsaita, leikkipaikkoja, penkkejä, aitoja yms yms. Oli pissapoikia ja kissaseinää ja paljon muuta outoa. Sightseeing alley päättyi history museumiin. Koko tuon kävelytien varrella oli tosi paljon hyviä maisemakohtia, kun oltiin niin ylhäällä ja osa kaupungista oli kovin alhaalla.








Museon vieressä oli St. Andrew'n kirkko ja siitä lähti Andrew's descent/ Andriyivskyy descent alas-alas-alaspäin. On kuulemma vanhin ja suosituin katu, kovin oli kivannäköistä. Etsittiin siinä samalla Krisulle vessaa ja päädyttiin Caramel-nimiseen kahvila-konditoriaan. Niin söpöjä kakkuja sun muita! Otin muffinssin ja sen varjolla Krisu pääsi vessaan.





Hetken kesti saada taksi. Oliko kolmas vai vast neljäs, kun onnisti. Ilmeisesti eivät halunneet meitä kyytiin, koska ei ollut yhteistä kieltä. Kohottelivat vain olkapäitään, pudistelivat päitään, puhuivat meille ukrainaa. Ei väkisin! Lopulta meidät otti kyytiin joku mukava mies, joka kyseli mistä päin ollaan ja tiesi jotain, mitä harvat tietää. "Suomi, Suomi!" Matkalla osoitteli paikkoja ja kertoi mitä ne ovat. Hieman paksusta aksentista oli vaikea saada selvää, mutta oltiin kaikki tyytyväisiä. Me siis liikuttiin jalan taikka taksilla, koska oli niin halpaa. Kuitenkin suurin osa nähtävyyksistä oli kävelymatkan päässä hotellilta. Tietysti enemmänkin olisi voinut kävellä, mutta varsinkin maanantain sateinen sää ei ollut otollinen lenkkikeli.

Seuraava kohde oli siis Rodina mat/Motherland monument/Isänmaan äiti-monumentti. Jumalattoman kokoinen patsas, jonka jalustassa oli museo. Tuosta kuvasta, jossa olen monumentin edessä, voi portaiden yläpäässä nähdä pienen pieniä ihmisiä, jotta saa vähän selkoa, kuinka iso se oli. Lähistölle oli ripoteltu isoja määriä tankkeja, tykkejä, lentokoneita, kopteri. Mun listan vika nähtävyys oli luolaluostarialue, mutta meidän into hyytyi ja lähinnä tuijotettiin sitä ulkopuolelta, eikä sen kummemmin jaksettu sitä lähteä tutkimaan.


Palattiin takaisin hotellille. Huilattiin hetki huoneessa ja käytiin samassa kinkissä syömässä kuin edellispäivänä Chernobyl-retken jälkeen, oltiin niin rakastuttu siihen paikallaan. Oli halvinta ja parasta sushia mitä oon ikinä syönyt! Hintatasoltaan oli olevinaan normaalia kalliimpaa, mutta oli se silti puolta halvempaa kuin Suomessa.

Mahat täynnä lähdettiin läheisen ostoskeskuksen toista puolta tutkimaan. Itse en oikein ole shoppailijatyyppiä, tää oli enemmänkin Krisun juttu. Se löysi itselleen farkut ja käytiin siinä sitten jätskillä ni mäkin sain jotain. :') Loppupäivän tuhosin kirjaa ja söin karkkia. Erinomaista matkailutoimintaa, eikö.


8.11. TIISTAI: Sain vähän paremmin nukuttua kuin edellisöinä, vaikka heräilinkin monesti ja meillä oli ongelmia huoneen lämmityksen kanssa. Vaikka kuinka koitettiin laittaa sitä alaspäin, aina herätessä lämpötila oli vain kivunnut ja kivunnut. 24, 26 ja aamuyöstä 28. Hippasen tukalaa. Avasin myöhemmin ikkunan, että saatiin lämpötila laskemaan.

Taas olisi ollut vasta kasilta herätys, mutta oltiin early birdsejä ja jälleen mentiin seiskalta aamupalalle. Meillä ei ollut oikein mitään suunniteltua ja kentällekin piti lähteä vasta yhdentoista aikaan, joten tapettiin vain hotellihuoneessa aikaa. Pakattiin, luettiin etc.

Lähdettiin jo 10.30 aikaan hotellilta. Päätiellä oli menossa joku mielenosoitus, en oikein tiedä, joku kokoontuminen siellä oli ja ihmisillä lippuja käsissä, en tosin tiedä mitä ne sanoivat. Otettiin taksi lennosta ja kielimuurista huolimatta päästiin kentälle. Onneksi kuitista on kolme sanaa, yhden tunnisti (bill, check, receipt).

Heti lentokentän ovilla oli ensimmäinen turvatarkastus. Check-inin, toisen turvatarkastuksen ja kahden passintarkastuksen jälkeen ("Helsinki, hrrrr", oli vissiin kuullut, että talvi on tullut) oltiin vihdoin sisällä. Oli vielä aikaa ja hryvnioita ja aamupalastakin oli viisi tuntia, joten käytiin ravintolassa syömässä ja ostettiin tuliaisia. Lentoihin, hotelliin ja päiväretkeen meni mitä meni, mutta paikan päällä rahaa ei mennyt paljon nimeksikään.

Edelliskone oli melko tyhjä, niin oli tämäkin. Lento lähti 13.25 ja Suomessa oltiin 15.30. Kerkesin lukemaan kirjan loppuun tässä välissä. Iskä oli meitä Viltsun kanssa hakemassa, se vaikutti olevan vähän nyreissään Krisulle. Myöhemmin sain viestin, että ruoka-aikaan Vilillä muuttui ääni kellossa. Kotona mua odotti tyhjä talo, mutta varta vasten Eetu oli mulle valmiiksi tehnyt ruokaa. ^^


Summa summarum: Kiova oli jees, muttei mitenkään ihmeellinen. Aika perus. Kielimuuriin törmäsi usein, mutta ihmiset olivat enimmäkseen ystävällisiä ja puolin ja toisin yrittämällä saatiin kommunikoitua. Parasta reissulla oli retki Chernobyliin, suosittelen kaikille! Jos esimerkiksi Eetu sinne joskus tahtoisi lähteä, lähtisin mukaan. Ensi postauksessa aiheesta kunnon romaani.

2 kommenttia:

  1. Oikein kivalta reissulta kuulosti, tuo patsaspuisto vaikutti hauskalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopivan nopea pyrähdys. Chernobylin jälkeen toi puisto oli mun lempparikohde. ^^

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)