torstai 24. marraskuuta 2016

Olen luovuttaja

Idea 23.11.2012
"Kello kahdeksaan mennessä aamulla olin ehtinyt tilata elinluovutuskortin ja päättää meneväni ensimmäistä kertaa verenluovutukseen, jahka tällaiseen ilmestyy kätevä tilaisuus Leppävaarassa. Tämä kaikki vartti sen jälkeen, kun olin sattumalta tuuminut, että mikäköhän mun veriryhmä mahtaa olla."

Eka kerta 7.11.2012
"Oman veriryhmän pohdinta parin viikon takaa johti siihen, että löysin itseni perjantaina klo 14 Sellosalista verenluovutustilaisuudesta. Buu kaikille, jotka eivät tulleet mukaani. Pyysin eksää henkiseksi tuekseni, mutta sainkin eksän nykyisen.

Viimoseen asti en tiennyt saisinko luovuttaa verta, koska mun hemoglobiini on ollut nuoruusvuosilta lähtien joka kerta mitatessa raja-arvoinen. Alun lappusten täyttämisen jälkeisessa haastattelussa otettiin Hb ja se olikin 130! Hypännyt kymmenen pykälää! Eiku potslojoks pedille.

Ensin ei suonta löytynyt niin millään, vaikka hoitaja koitti kummastakin kädestä, joutui pyytämään vähän kokeneemman paikalle, että saatiin homma käyntiin. Eikä siinä nokka tuhissut kuin vajaa 10 min, jahka asiaan päästiin.

Luovutuksen jälkeen piti 5 min vielä maata aloillaan ennen kuin sai nousta. Ja vielä ennen liikkeelle lähtöä juoda mehua. Jota toki join jo ennen luovutustakin. Sitten parhaaseen osuuteen! Free (no ainakin sort of) foooood!

Kävin tän jälkeen vielä kaupassakin, eikä missään vaiheessa huipututtanut, heikottanut tai muutenkaan olo tuntunut mitenkään normaalista poikkeavalta. Olen supersankari!"


Siitä se sitten lähti. Oon käynyt verenluovutustapahtumissa Leppävaarassa ja Nummelassa ja Veripalvelun toimipisteissä Sanomatalolla ja Isossa Omenassa, jälkimmäisessä useimmiten. Yleensä on mennyt hyvin, mutta on ollut epäonnisiakin kertoja: viime kerralla oli hemoglobiini liian matala, kerran jouduttiin luovutus keskeyttämään liian hitaan virtauksen takia (se vajaa puoli litraa pitää saada kerättyä max 12 minuutissa) ja viimeisimmässä luovutuksessa jouduttiin vaihtamaan kyynärtaipeesta toiseen kesken kaiken, silloin saatiin luovutus kuitenkin onnistuneesti päätökseen. Useimpina kertoina kuitenkin luovutus on mennyt joutuisaan ja kommelluksitta. Koskaan luovutus ei ole ollut epämiellyttävää, eikä jälkeenpäin ole ollut huono tai muuten poikkeava olo.

Alunperin tein tämän, jotta saisin tietää mun veriryhmäni (vain parasta A+ luokkaa minussa) ja "no voishan sitä kokeilla", mutta koska luovutus oli sen verran vaivatonta ja yhdellä pienellä teolla autoin kolmea ihmistä luovutettu veri jaetaan osiin punasoluiksi, verihiutaleiksi ja plasmaksi), olenkin tuosta lähtien käynyt luovuttamassa aina mahdollisuuksien mukaan. Kaksi vuotta takaperin tähän tuli henkilökohtainenkin aspekti, kun isä sairasti syöpää ja ihan konkreettisesti näki miten se luovutettu veri auttaa.


Viimeksi olen päässyt luovuttamaan helmikuussa. Toukokuussa hemoglobiini oli liian matala, vaikka näiden muutaman vuoden ajan hemoglobiini on aina noussut takaisin ylös niin rautakuurilla (jonka saa luovutuksen yhteydessä hoitajalta) kuin ilmankin. Seuraavan kerran olisin saanut koittaa luovutusta 8/2016, mutta heinäkuussa otetun tatuoinnin takia tuli 4 kk karenssi. Se olisi loppunut 21.11., mutta Ukrainan reissun takia tuohon piti vielä lisätä pari viikkoa. Seuraavan kerran menen siis luovuttamaan vajaan parin viikon päästä.


Miten homma toimii?
Ensin teet netissä Sovinko luovuttajaksi-testin. Veripalvelun tiloissa käynti alkaa vastaanottotiskille ilmoittautumisella, henkkarit mukaan! Tiskiltä saat terveydentilakyselyn, jonka täytettyäsi käyt kyselyn läpi hoitajan kanssa. Keskustelu käydään kahden kesken ja samalla mitataan hemoglobiini (naisilla luovutusraja on 125-175 ja miehillä 135-195). Jos Hb on hyvä ja kyselyssä kaikki oolrait, pääset luovuttamaan. Itse luovutus ei kestä kuin 5-10 min, jonka jälkeen lepäät hetkosen vielä luovutuspedillä ennen kuin pääset ruoan pariin. Veripalvelu tarjoaa pientä naposteltavaa. Mumsmums.


Donating blood since 2012. You should too. Just a tiny little effort from your side saves lives.

7 kommenttia:

  1. Tämä minun pitäisi kyllä ottaa niinkuin aktiivisesti työn alle! Asia on viimeisen parin vuoden aikana noussut minulla välillä mieleen, mutta sitten on jotain aina ollut esteenä, nyt esimerkiksi tätä perus flunssaa. Sitten kun se on mennyt ohi niin voisi kyllä ottaa itseään niskasta kiinni. Kiitos tärkeästä muistutuksesta!

    VastaaPoista
  2. Liityppäs siihen kantasolurekisteriin myöskin. Hipitihipi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hnnghh, sit jos osuukin kohdalle, joutuu käymään kaiken maailman lääkärintarkastukset ja verikokeet läpi ja jos vielä siitäkin pääsee eteenpäin kasvutekijähoitoon ni sit oot kivuissas kunnes pääset vihdoin luovuttamaan ne kantasolut ja silloinkin joutuu monta päivää ravaamaan sairaalassa monen mooonen tunnin ajan. Ei ollenkaan vaivatonta, mutta senkin edestä kuumottavaa. En ole valmis tällaiseen sitoumukseen, olen ihan kakka ja huono! Sun pitää nyt vaan olla meistä se parempi ihminen. :P

      Poista
    2. Niin, mitä nyt yhden kuolemansairaan s-potilaan sillä "vaivalla" voisi pelastaa.. Tulee siitä itsellekin saikut, kulu- ja päivärahakorvaukset plus se mahdollisuus mitä sillä voi lopulta tehdä!

      Poista
  3. Haluaisin niin paljon luovuttaa verta. Mutta. Piikkikammoa ei ole, sen sijaan suonet ja kaikki suoniin liittyvä aiheuttaa välittömästi pakoreaktion. :/ En oikein tiedä millä tästä pääsisi eroon, normaali verikokeeseen nyt vielä pystyn mutta ajatuskin verenluovutuksesta kammoksuttaa O___O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle kaikki muu on ok, mutta en katso, kun neula pistetään suoneen tai kun se on siinä. Hyi.

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)