tiistai 29. marraskuuta 2016

Omalla tavalla / Vastarannan kiiski

En tykkää valvoa pitkään. Mun arki-iltoja lyhentää se, että tahdon noin 10 tunnin yöunet (20-06) ja ennen yöpuulle käymistä tarvitsen aikaa rauhoittua sängyssä loikoillen ja esimerkiksi lukien. Ja melko hurjaksi väitän viikonloppua, jos en ole puoleen yöhön mennessä unessa. En tykkää lähteä arki-iltaisin pois kotoa, ja mulle ilta alkaa kello kuudesta.

Mulla ei ole koskaan ollut älypuhelinta ja oon voimakkaasti sellaisen hankkimista vastaan. Kaverit ehdotti, että entä jos porukalla ostevat sellaisen synttärilahjaksi. Sanoin, että myyn eteenpäin. Mulle riittää, että pystyn kännykälläni soittamaan ja pistämään viestiä ja siinä on herätyskello ja kalenteri, eikä sitä tarvitse ladata kuin kerran viikossa. En halua muuttua niska vääränä internettiä joka paikassa (etenkään kavereiden seurassa) selaavaksi zombiksi. Tästä syystä kaikki instagramit tai snapchatit on ihan utopiaa mukaan. Mitä noita nyt on. En ole ihan perillä. Mutta eipä sitä tarvitsekaan itseään tyrkyttää joka luukusta. Tosielämän esimerkki: sain tekstarin "Miksei sulla oo whatsappia?" ja ei kun äkkiä googlettemaan äkkiä mistä on kyse.

Kamalan määrän ihmisiä aamu ei lähde käyntiin ilman kahvia. Mun lähtee. Hyi mitä myrkkyä! Sama pätee teehen, ei maistu hyvältä. Limutkaan ei mene alas. Tai alkoholi. Nautin nesteeni veden ja mehun muodossa. Oon tosi huono juomaan noin yleensäkin. Itse asiassa vasta 1,5 vuotta takaperin opettelin väkisin juomaan 1,5 litraa vettä päivässä. Oli hankalaa, mutta nykyään onneksi menee helposti, vaikka siihen pitää edelleenkin erikseen kiinnittää huomiota.

Mulla ei ole spotifyä. Mulla ei myöskään ole mitään mukana kannettavaa musiikintoistolaitetta kuten siihen soveltuvaa puhelinta tai mp3:sta. Kotona ei ole levysoitinta. Lähinnä autossa kuuntelen musiikkia, levyjä ja radiota. Kotona oikeastaan harvemmin, joskus koneelta. Viimeksi 17-vuotiaana bussilla Lohjalle opiskeluahjoon kulkiessani pidin musaa (kannettavaa CD-soitinta) mukanani. Sinänsä aika jännä, kun kuitenkin musiikki on ihan oleellinen osa mun elämää. Nyt kun oikein asiaa ajattelee, on auto ainoa paikka, jossa voi rauhassa kuunnella. Kotona tulisi häärättyä samalla kaikenlaista.

Pk-seutulaiseksi olen outo sillä tavoin, että käytän mahdollisimman vähän julkisia. Aina autolla joka paikkaan. Oon nyt asunut täällä uudessa kämpässä kaksi vuotta ja osaan nimetä tasan yhden bussin, millä tästä pääsee keskustan suuntaan, senkin opin vasta pari kuukautta takaperin. En tiedä mitä busseja tänne tulee ja mistä päin. Jos näen tarpeelliseksi, jätän auton Leppävaaran asemalle ja otan siitä junan keskustaan, busseja välttelen. Aika on mulle tärkeää ja se, että pääsen mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti paikasta A paikkaan B. Plussaa on, että saan olla rauhassa, istua yksin, räplätä radiota, säätää lämpötilaa etc etc. En pidä väenpaljouksista, tuntemattomien ihmisten vieressä istumisesta, ihan noin niinku ylipäätänsä julkisten käytöstä, mutta en etenkään viikonloppuiltaisin. Ihmiset tulee liian lähelle, käyttää liikaa hajusteita, puhuu liian kovaa puhelimeen/toisillensa, jotkut koittaa viritellä (epätoivottua) keskustelua. Mässyttää, mussuttaa, puhisee ja pihisee.

En kestä MM-lätkää. En voi olla edes samassa tilassa, jossa sitä katsotaan. Olen aina vastustajan puolella. Itseasiassa kaikki käy, kunhan Suomi ei voita kultaa, jotta saan taas vuodeksi rauhan. Toukokuut on aina ihan kamalaa hössötystä, ei voi avata uutisia tai somea ilman, että lätkäjuttuja hyppää naamalle. Siis lätkä on hyvä harrastus, mutta kun on kyse MM-peleistä, suomalaiset sekoaa ihan täysin. Hermojen päälle käyvää hössötystä. Vähän niin kuin tällä hetkellä ärsyttää Saara sitä, Saara tätä, Saara Saara Saara Saara. Kiva, että suomalainen pärjää, mutta kun tätäkin tyrkytetään joka suunnasta niin maan helkusti.

Tähän loppuun sitaatti Eetulta vuosien takaa: "Sä oot kivoin ja vaikein nainen, jonka tunnen." Minun tapa, paras tapa!

4 kommenttia:

  1. Parissa kohdassa voin kyllä niin samaistua näihin! :D

    Haluan mielellään 9 tunnin yöunet. Jos valvon pitkään niin se tarkoittaa että klo 23 nukkumaan, joskus todella harvoin vasta puolen yön jälkeen. Tykkään viettää iltani rauhassa, tosin nyt vuorotyö sotkee luontaista rytmiäni.

    Käytän julkista liikennettä päivittäin, lähinnä junaa. Metrokin on ok, mutta bussit ovat ihan käsittämättömiä! Jos täytyy mennä jonnekin paikkaan, joka ei ole ennestään tuttu, niin mistä sitä tietää millä pysäkillä jää pois. Aina on kauhean työn ja tuskan takana selvittää ja bussimatka menee jännäillessä ja pysäkkien nimiä kyylätessä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo bussijuttu, kyllä! Onneksi harvemmin täytyy mennä uuteen paikkaan bussilla. Viimeksi elokuussa, kun piti käydä parin päivän koulutuksessa. Ei ollut mitään luottoa itseeni, joten sanoin samantien bussikuskille, että voisitko huikkasta sit sen ja sen pysäkin kohdalla, jos en itse ymmärrä lähteä bussista. :D Olin jopa käynyt edeltävänä päivänä tutkimassa olisiko käteviä parkkiksia holleilla, ei ollut.

      Poista
  2. Miekään en tykkää valvoa, 9h uniaikaa on pakko varata eikä se aina toimi kovin hyvin, kun mies taas on sellainen että se ei tarvi välttämättä unta ja yrittää sitten enemmän tai vähemmän tahallaan sabotoida minunkin unia, kun ei ymmärrä että unentarve on yksilöllistä. Asutaan yksiössä, jossa olkkari = makkari, mutta kaksiossa ei varmaan olis tätä erilaisten unirytmien ongelmaa. Itehän mieluusti tosiaan nukun klo 23-09 välillä, tunnin voi varata nukahtamiseen ja muuhun pyörimiseen.

    Älypuhelinta ei ole täälläkään, vaikka kaikki urputtaa että hommaa niin pääset Whatsappiin. No, kaikki muut säästää siinä paitsi minä, jos pitää älypuhelin ostaa ja sitten maksaa vielä netistä siihen lisäksi, tosin nyt DNA pakotti netin peruspuhelimenkin liittymään että lisälaskua tulee jo useampi euro jokaiseen laskuun. Harkitsen liittymän vaihtoa, mutta varmaan pakko joskus hommata älypuhelin.

    Spotifyä ei ole täälläkään, puhelimesta kuuntelen useampi vuosi sitten siihen laitettua musaa lenkillä. Busseja käytän, koska täällä ei ole tuota ongelmaa että missä pysäkillä nousta ylös kun niin pieni kaupunki, ettei bussejakaan ole kun neljä, joista kahdella/kolmella voin kulkea kotia :D Ja huonosti ne kulkee muutenkin, kävelemällä pääsee melkein kaikkialle jonne on tarvis mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on poikaystävän kanssa ihan eri unirytmit. Hän ei tarvitse yhtä paljon unta ja on illan virkku ja aamun torkku, eli täysin vastakohta mulle. Tietysti hänen vuorotyö myös vaikuttaa hereilläoloaikoihin, kun minä taas teen joustavasta työajasta huolimatta aina kuudesta kahteen töitä. Onneksi nykyään on tuo makkari ihan erikseen, on kyllä nostanut elämänlaatua. _b

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)