maanantai 19. kesäkuuta 2017

Juhannusvalmisteluja

Kahden päivän päästä tähän aikaan olen jo pelimestoilla. Ruoka- ja juomaostokset on tehty, shotit sekoiteltu, hiukset värjätty, varastosta kaivettu teltta sun muut tilpehöörit (makuupussit, ilmapatja, retkituoli), pyykkiä on pesty ja mukaan pakattavat vaatteet on kerätty yhtään läjään. Nyt vain odotan.


Huomenna sentäs tänne tulee meidän kyytiläiset, joiden kanssa tapetaan aikaa grillaillen ja katsomalla Sormuksen ritarit. Keskiviikkoaamuna lähdetään matkaan jahka hereillään. Mikä yleensä on aika aikaisin, koska ainakaan minä en oikein saa unta Nummea edeltävänä yönä. Huii!

Tässä mun ja Eetun ehkä vähän käsistä karanneet kokkailut: vasen rivi hedelmäturkkarishotteja, toinen pätkisjallua, kolmas hornaa (Sisu Horna-pastilli) ja viimeinen yksinäinen lakucalypseä (Lakrisal).


Two days from now at this time I will be at Nummirock. There's not much to do anymore except wait. I've done all the food & drink purchases, dyed my hair, mixed differents shots, fetched all the camping stuff inside from the storage, done the laundry and gathered all the clothes that I'll take with my in one pile. Two people are coming with us and they are coming here already tomorrow to kill the time -we're going to barbecue and watch The fellowship of the ring. On Wednesday morning as soon as we are ready we will be heading to Nummirock.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Haagan Alppiruusupuisto

Mistäköhän internetin syövereistä tuossa jokunen viikko takaperin bongasin Rhodopuiston eli Alppiruusupuiston. Haagassa on enemmän tai vähemmän tullut pyörittyä, mutta en ollut puistosta koskaan kuullutkaan. Lisää googleteltuani totesin, että yes very pretty, pitää käydä tutkailemassa lähempää. Tuolloin ei hetki ollut vielä otollisin, mutta tilannetta tarkkailemalla nyt oli tullut aika! Muutkin oli samaa mieltä, oli siellä jonkun verran porukkaa, jopa turistit olivat löytäneet puiston. Siis ihan älytön läjä alppiruusuja, metsä täynnä, en ollut odottanut noin isoa paikkaa. Eniveis, kuvaläjä!









There's a Rhododendron park in Haaga, Helsinki that I just found about a couple of weeks ago. Apparently it is not that well known regardless of it's size, prettiness and the fact that it is only a one short train trip away from the centre. Anyways. I kept an eye on the matter and now it was an auspicious moment to go there.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Arkisia pariskuntajuttuja

Tauotan aamuisin hetkeksi työni (etätyöt oujee) ja menen halailemaan torkuttavaa Eetua sänkyyn. Ennen kuin Eetu lähtee töihin, se tulee antamaan mulle pusun ja minä viimotteeksi huikkaan perään HYVÄÄ TYÖPÄIVÄÄ KULTA RAKASTAN SUA, yleensä kovaa ja korkealta, tai joitain retardeja versioita tästä, kuten "hyviä juttuja kulta tykkään sun naamasta".

Mut pitää iltaisin tulla peittelemään ja jos peittelyn jälkeen Eetu meinaa heti lähteä huoneesta pois, huudan perään "pusu kuuluu diiliin" eli hyvänyönsuukko on saatava ja se kuuluu peittelyn ohella annettavaksi. Tietty.

Yhdessä ajellessa, jos edessä näkyy nopeusmittaritaulu (vai mitä ne on nimeltään), kuskin on pyrittävä osumaan ihan nappiin tien nopeusrajoituksen kanssa heti, kun numero ensimmäistä kertaa tulee tauluun. Onnistumista palkitaan toteamalla nice. Jos ajaa edes 1 km/h ylinopeutta, on se häpeän paikka.

Osoitan hellyyttä äärettomät määrät joka päivä. Voisin vaikka elää Eetun kyljessä kiinni ja höpötellä sille taukoamatta hölmöjä. Oon addiktoitunut Eetun tuoksuun ja käyn usein nuuskuttelemassa sen kaulaa. Aamun herätyshalaushetket sisältää myös lähes aggressiiviset nuuskuttelut. Käyttämiäni hellittelysanoja on muun muassa pusipää, pusunaama, pupujussukka, palapää ja kultinaama.

Oon tosi järjestelmällinen, Eetu taas harvemmin muistaa mitä on minnekin pistänyt, joten usein käy näin: "hei leikitään leikkiä! missä on pipo/lompakko/mikä tahansa talon esine" ja kerrottuani tavaran eksaktin paikan sijoiltani nousematta ja Eetun sen löydettyään sieltä, totean olevani "niiiin hyvä tässä leikissä". Toinen leikki, missä oon lahjakas, on kaupassa löytää hornet-broilerinsiipiä rakastavalle Eetulle paketti, jossa on mahdollisimman paljon "hyviä" eli niitä öööö siistejä siipiä, eikä niitä möhkäleitä. Get it? :D

Eetu tietää mistä tykkään ja mikä mua huvittaa ja niitä pieniä juttuja se ripottelee päiviin. Esimerkiksi näyttää pari omaa hölmöä tanssimuuvia, tai katselee ikkunasta ulos omia maitaan kädet selän takana ja vartaloa vähän heijaten kuten mikäkin vanha mies, tai autossa apukuskin paikalla spotifyä selaillen se saattaa laittaa kaiken muun mätön oheen pari mun hyvän mielen juhlabiisiä soimaan, tai ottaa mut ala-asteen hitaidentanssimisotteeseen ja alkaa vaappua puolelta toiselle ja mua alkaa naurattaa.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Juhannusjuomien hankinta eli porukalla Tallinnaan

Tämän kuun ulkomaanreissu oli pikainen etelänmatka Tallinnaan. Kahdeksan hengen kaveriporukalla (yhdeksäs nukkui yövuoron jälkeen pommiin) lähdettiin Viikkarilla päiväristeilylle hommaamaan juhannusjuomia. Nummihype intensifies!  Maissaoloaika oli vain pikaiset 2,5 tuntia, mutta ei meillä ollutkaan muita suunnitelmia kuin käydä SuperAlkossa. Laivamatkat istuttiin ulkokannella, osui onneksi ihan pätevä sää sellaiseen.

Mulla oli selvä ostoslista: Somersbytä, jallua ja kirkasta. Somersby on ainoa alkoholijuoma, mikä mulle menee suurissa määrin alas, jallusta teen pätkisjallua (puoleen litraan blenderillä kaksi pussia Pätkis Mini Bitesejä [joo tiedän, tän ei pitäis toimia, mutta toimii silti]) ja kirkkaisiin puoleen litraan pussi hedelmäturkkareita. Nummessa nää shottijutut ei todellakaan mene muutamia kulauksia lukuun ottamatta omiin suihin, meidän porukan yleinen käytäntö on kierrättää pulloa ja tarjota muillekin.

2 vk 2 pv Nummeen on, laskin aivan itse äsken sen! Täten edellisestä juomiskerrasta tulee saman ajan kuluttua täyteen vuosi. Mitenköhän keho ottaa näin kolmekymppisenä alkoholin vastaan... Mulla on jo ajoittain ihan hirmuinen Nummikuume, mutta tiedän, että ne pari päivää ennen Nummea koen enemmän tunteita kuin koko muuna vuonna yhteensä. :D Ketä muita on tulossa? Joko kuumottaa!

Alhaalla pari Bönthöleirin dokumentaarista videota. ^^


It's a common thing for Finnish people to travel to Tallinn to buy alcohol. It's considerably cheaper there despite of having to pay for the boat ride too, and it takes only 1h 40 min - 2 h 30 min  from Helsinki to Tallinn depending on what sort of boat do you take. So we did the alcohol tourism thing yesterday with some friends. It's a tradition every year before Nummirock.



torstai 1. kesäkuuta 2017

Disturbia / kukkamekkotäti

Melkein kuin OOTD paitsi ettei kyseessä ole tämän päivän asu(t). Nämä on mun viimeisimmät ostokset. Saatanallisen vuohipaidan bongasin joltain fb-kirppikseltä, rakastuin tulisesti, mutta olin vasta toisena varailemassa ja paita meni täten jollekin nopealle rosmolle. Halusin kuitenkin tuollaisen vaatekaappiini, joten tilasin omani Disturbian sivuilta. Tästä on jo kehittynyt ihan luottopaita.

Etsin uutta nahkatakkia Sellosta (sellainenkin löytyi) ja silmiin osui Cubuksella mekko. Näytti sopivan kivasti sekä kesämekoksi että vähän hienompaankin tilaisuuteen, peitti polvet ja oli mukavan ilmava, eikä liian tyköistuva, joten mukaan läksi. Värikkyydestä huolimatta. Oon tätä vasta kerran ehtinyt käyttämään, tädin synttäreillä.

Tukka pitäisi saada juhannuskuntoon, kerran vuodessahan tätä on leikattu. Ajattelin pitkästä aikaa olla kiusaamatta kampaajakavereitani ja oon googletellut kampaamoja. Viimeisimmästä kerrasta on vähintään viisi vuotta, saattaa olla seitsemänkin. Ja ei Jesu Christo mitä hintoja. Pelkästä latvojen tasoittamisesta keskimääräisesti 35-40e, wot! Opiskelijatyöt olis saanut halvemmalla, mutta kiva tajuta tämä näin kesälomien alkamisvaiheessa. :D Otan vinkkejä vastaan.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Mökkikauden avaus - Somero

Oli sopinut yhden yön mökkireissusta kahden kaverin kanssa viime perjantaille. Hanna tuli tähän mun luokse ja käytiin hakemassa Jaana töistä, jonka jälkeen otettiin nokka kohti Someroa. Ajettiin Spotify-toiveiden saattelemana kohti äitini puolen suvun kotikaupunkia. Vuoden 2017 viralliseksi kesäbiisiksi on jo ehtinyt muodostua viime viikolla ilmestynyt Yksi totuus feat. Tommi Läntinen - Vielä kerran. Biisissä ei oo mitään mistä en tykkäis! Oon sitä ehtinyt kuuntelemaan jo ainakin 15 kertaa, joista 10 tällä reissulla. :D Massut kuristen ajettiin suoraan Rantatupaan. Heidän sloganinsa "kesään kuuluu Rantatupa" ei ole väärässä. Ainakin kerran kesässä siellä pitää käydä pitsulla. Oli sopivasti nätti ja lämmin päivä, joten parkkeerattiin pehvamme terassille.


Samaan syssyyn kaikkien muiden kauden avausten (mökki-, Rantatupa- ja torikausi) päätettiin avata myös jätskikiskakausi ja käytiin ostamassa kiskalta tötteröt. Kauppareissun jälkeen heitettiin kamat mökille ja täytyi käydä vielä pyörähtämässä Tokmannilla etsimässä Jaanalle yösilmälappuja. Minä löysin Eetulle kivat euron arskat, joita aion myös itse käyttää. Tää perus douchebag-malli (katso yllä) on aika universaali, sopii kaikille. Mökillä istuttiin takaterassilla jutskaillen ja maisemasta ja ilta-auringosta naattien. Hanna joutui tekemään vähän jotain koulutehtäviä, Jaanan kanssa katsottiin telkkarista pyörinyttä Vain elämäätä (fanitin Laura Voutilaista 7-vuotiaana ja onhan se noista tyypeistä kovin vaikka siellä onkin Robin :D) ja Pirates of the Caribbeania. Olin ihan naatti ja menin jo puoli kymmeneltä nukkumaan.


Oltiin kaikki enemmän tai vähemmän ajoissa hereillä, olihan meillä aikataulutettua menoa. Hanna väänsi aamupalaksi munakokkelia itselleen ja Jaanalle, joka ei vielä edellispäivänä ollut edes tietoinen mitä on munakokkeli?!? Me puolestamme opetettiin Hanna pelaamaan Skip-boa. Klo 11 oli mökki kasassa ja lähdettiin Somerniemelle, jossa oli vuoden ensimmäinen kesätori. Sää ei suosinut, oli vain +12 astetta ja vaikka porukkaa olikin aika paljon, ei autoja ollut tienvarret pullollaan, kuten yleensä, eikä kaikki torimyyjien spotitkaan olleet täynnä. Jaana ja Hanna löysivät itselleen uudet kukkarot, mun hyppysiini ei tarttunut mitään. Torilta lähdettiin Tommia kuunnellen kohti sivistystä. Heitin tytöt kotiin ja tulin himppeen. Mökillä olisi voinut olla vielä toisenkin yön, ellei lauantaina olisi ollut muuta menoa - kaveripariskunta muuttaa vuodeksi Kaustisille ja heidän läksiäiset oli tuolloin.


Went to Somero with friends last Friday-Saturday. Officially opening the summer cabin season along with the icecream kiosk and marketplace seasons. Less than three weeks ago it was still snowing every other day, but praise the LordAH it's finally getting summer-ish.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Maailman paras runo

Opettaja luki meille Tiitiäisen satupuuta 1. ja 2. luokalla ja ihmetteli kuinka runo tämä voi olla koko luokan suosikki. Brutal! Koin tarpeelliseksi ostaa kyseisen kirjan huuto.netistä huokealla euron hinnalla. Haettuani kirjan myyjältä, lueskelin sitä illalla itsekseni sängyssä ja välillä joitakin ääneen vieressä makaavalle ja Dotaa katsovalle Eetulleni. Herra Pii Poo oli koko kirjan ainoa runo, joka oli säilynyt näinkin kauan elävästi muistissa, vain kaksi muuta runoa tuntui etäisesti tutulta. Eetukin tunnisti jotain runoja omasta lapsuudestaan.

Herra Pii Poo
oli taikuri.
Hän huusi: hii hoo!
ja maata potkaisi
  ja taikoi:
    rusinoita
    mansikoita
    omenoita
    perunoita
    porkkanoita
    prinsessoita
    makkaroita,

siis
herra Pii Poo
oli noita.

Kerran
herra Pii Poo
kulki Espalla.
Hän huusi: hii hoo!
ja maata potkaisi
ja sitten vespalla
hän ajeli.

Se oli herra Pii Poon
suuri erehdys.

Näes, noidan mahti
ei pysty koneisiin
ei moottoriin
ei mutteriin
ei polkimiin
ei vaihteisiin
ei kytkimiin

kerta kaikkiaan:
koneella on koneen tahti.

No niin,
herra Pii Poo
ajoi asemalle.
Hän huusi: hii hoo!
ja vespaa polkaisi
ja jäi junan alle.

Kuolen,
huusi Pii Poo,
liian aikaisin!
Hän huusi: hii hoo!
ja kuoli myöhemmin.

- Kirsi Kunnas, Tiitiäisen satupuu

torstai 25. toukokuuta 2017

Pelimuseon Ropecon-näyttely

Multa kyseltiin huhtikuussa Espoon kaupunginmuseosta saisivatko Tampereen Pelimuseon tulevaan (23.5. avattuun) Ropecon-näyttelyyn käyttöön blogissa viime vuoden Ropecon-postauksessa esiintyneen kuvan ja sinne meni! ^^ Saija kävi ottamassa todistusaineistoa, kun en itse viitsinyt ihan tämän takia Tampereelle lähteä. :P


Finnish game museum opened a Ropecon (role-playing convention) exhibition and there's a picture I took.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

19052017-21052017

Tänä viikonloppuna oli vaikka mitä. Aloitin vapaani perjantaina leipomalla heti työt lopetettuani pätkiskakun seuraavalle päivälle vieraitani varten ja etenin iltapäivässäni kysymällä kaverilta illan suunnitelmia. Oli nätti päivä ja päätettiinkin huudella internetissä ympäriinsä, että ollaan menossa Kaisikseen avaamaan puistokautta, tulkaa mukaan. Siellä sitten menikin useampi tunti. Oli muuten myös vanhempieni 33-vuotishääpäivä.


Lauantaina pidettiin täällä meillä Game of Thrones season 6-maraton. Yleensähän nää pidetään jo aiemmin keväällä, mutta koska seuraavaa tuottis alkaa totutusta poikkeavasti vasta heinäkuussa, piti maratoniakin lykätä. Joka kertaa menee yhtä nopeasti ja kivuttomasti. Näitä vieraita varten olin sen pätkiskakun tehnyt. Oli helppo, ei tarvinnut uunia eikä liivalehtiä.

Tänään oli äidin siskon eli kummitätini synttärit, käytiin siellä poikkeamassa. Jälkeenpäin pistin keväiset corpset naamalle ja otettiin parit kuvat uutta Lamentations of the Flame Princess-toimeksiantoa varten. Voin myöhemmin julkaista referenssikuvat ja valmiin teoksen, jahka sellaisen saan käsiini, en tiedä ketä on kaavailtu piirtäjäksi.


This weekend I held a Game of Thrones season 6 marathon and baked a cake for the guests, opened the park season in Kaisaniemi park with a big bunch of friends, went to my aunt's birthday party and as a sidenote my parents had their 33th anniversary on Friday.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Halu pukeutua telttoihin

Sieltä se tulee, ihana kamala kesä! Allekirjoitan edelleen tän kaksi vuotta vanhan tekstini, jossa tilanne ja fiilikset olivat täysin samat kuin nytkin: Mikä itsetunto? Haluan kauniin lämpimän kesän, mutta sillä tavalla kivasti, että voisin peittää itseni vaatteilla kuten talvellakin. Tiedän talviturkin jäävän päälle tänäkin vuonna ja tulen jälleen ohittamaan kaikki yhteissaunomiset. Kuten oon aiemminkin sanonut, tää puolet elämästä kestänyt jojoilu/viimeisimpien vuosien pelkkä lihominen on oikeastaan mun elämän ainoa ongelma, joten eikö sitä vaan voi sivuuttaa? Ei näköjään. Enkä siis kaipaa mitään liikunta- tai ruokavinkkejä, teoriassa tiedän aiheesta muun muassa kaiken, en vain saa itsestäni mitään irti. Alla oleva kuva sums it up aika tosi hyvin, yhtä vuoristorataa.


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Viikonloppu Pietarissa

Sanon tähän rumasti alkuun, että Venäjä ei ole oikein koskaan ollut mulle mitenkään kiinnostava matkakohde. Kuitenkin päätin sielläkin vierailla, koska 1) pakko nähdä kaikkea 2) onhan se kuitenkin ihan tuossa naapurissa 3) Pietariin pääsee junalla 3,5 tunnissa eikä sitä varten tarvitse edes ottaa töistä lomaa.

Avopuolison lisäksi mukaan lähti kaveripariskunta eli Muumi ja Anna. Anna on käynyt useamman kerran Venäjällä ja vietti puolisen vuotta aikanaan vaihdossa Tomskissa, osaa maan tavat, kyrilliset aakkoset ja kielikin on edes jotenkin hallussa, joten se tekisi matkansa meille muille helpomman. Mun venäjän kielen taidot: spasiba, kompot ja sitten semmoinen vähän rumempi tokaisu. Voin kertoa, että koko viikonlopun ajan oli täysin lukutaidoton olo.

Eikä sinnekään niin vaan lähdetty. Piti hommata viisumi. Pitää kuulkaas olla passi, joka on voimassa vielä 6 kk matkan päättymisestä, max 6 kk vanhoja passikuvia ja todistus vakuutusyhtiöltä, että matkavakuutus on voimassa Venäjällä. Viisumisäätöä ei olisi tarvinnut, jos olisi Pietariin mennyt päiväksi laivalla, mutta siinä olisi jäänyt niin vähän aikaa Pietarissa kiertelyyn ja aivan liian kauan laivahengausta.

12.5. PE: Klo 15.30 meillä oli Muumin, Eetun ja Annan kanssa sovittuna treffit steissin sisäpihalle. Allegro-juna lähti klo 16.00 kohti Pietaria. Tämä oli vasta mun toinen pitkän matkan junareissu, ensimmäinen oli edelliskesänä Praha-Krakova.

Kolmen vartin päästy hymy hyytyi, kun konduktööri tuli tarkistamaan passit, junaliput ja viisumit ja huomasi, että Eetun viisumissa on väärät päivät, alkaen 14.5. Se ei pääsisi sillä Venäjälle kuin vasta sunnuntaina. Eivvv! Melkein itku pääsi. Harmitti ihan älyttömästi omasta puolesta, Eetun puolesta ja Eetun rahojen puolesta. Reilun 10 min päästä oltiin Lahdessa ja siinä Eetu jäi pois ja otti junan kotiin. Sanoin ensin, että en mä lähde ilman sitä, mutta sieltä tuli takaisin, että kyllä lähdet ja pidät kivaa. Ahdisti rinnasta semmoisen tunnin Lahdesta eteenpäin eteenpäin. Yritin orientoitua uudestaan, että ei voi mitään, ja koitan pitää kivaa, enkä saa olla möksönä, jotten vie lomafiiliksiä muilta matkakavereilta. Jos jotain positiivista yrittää keksiä niin jos oltais huomattu tämä vasta Venäjän puolella, olisi käynyt huonomminkin, sakkoja yms ja pidempi matka kotiin ja ongelmia viranomaisten kanssa.

3/4 meistä jatkoi matkaansa. Matka kesti 3,5h. Rajatarkastajat tutki tarkkaan passit, viisumit ja Suomen puolella täytetyt maahantulokortit, ja 19.30 oltiin Pietarissa. Otettiin kaksi metroa meidän hotellille. Matkattiin kertalipuilla, vaikka ei ne lippuja olleet vaan kolikonnäköiset tokenit. Toisessa metrossa Annalle tarjottiinkin jo viiniä paperipussissa olevasta pullosta. Check-inissä respatyttöjä hymyilytti kovasti, kun Muumi kyseli musiikkikauppaa, josta voisi ostaa balalaikan. Hotelli oli hyvin keskeisellä paikalla ihan metroaseman ja pääkadun vieressä, nimeltänsä Station hotel A1.

Huoneessa soitin Eetulle skypepuhelun, että onko päässyt hyvin kotiin yms. Sen jälkeen pistin enemmän vaatetta ylle ja 20.20 aikaan koputtelin seuralaisteni huoneen ovea ja lähdettiin kaupungille. Käveltiin pääkatua pitkin ja yhtäkkiä vasemmalla nähtiinkin yksi to see-listalla oleva asia eli Verikirkko. Nähtiin kävelyllä monia mooonia katusoittajia, oli bändejä ja oli poikaa kitaran kanssa, tyttöä ja poikaa, ukkelia haitarin kanssa, kaikkea löytyi, ja sama juttu muina päivinä.


 


Katseltiin ruokapaikkoja ja päädyttiin johonkin vähän fiinimpään ravinteliin. Otin perinteisen venäläisen keiton, solyankan. Tarkoituksena oli koittaa mahdollisimman monia venäläisiä ruokia viikonlopun aikana. Kipaistiin ruokailun jälkeen viereisessä Rock pubissa, joka oli aivan selkeä Hard rock cafe rip-off. Baarin edessä oli Freddie Mercury-patsas, jonka kanssa piti ottaa pari kuvaa. Lähdettiin takaisin hotellille. Oli ollut pitkä päivä, vasta puolenyön aikaan pääsin nukkumaan.



13.5. LA: Nukuin huonosti, noin 5 h, 00.30-05.30. En tiedä miksen enää saanut unta. Eihän viis tuntia riitä mihinkään! Aamun pyörin sängyssä, pelailin tabletilla, selailin internetsiä, kävin suihkussa ja kirjoittelin mun matkapäiväkirjavihkoon. Klo 9 meillä oli aamupalatreffit. Tila oli pieni, ahdas ja täysi, eikä aamupalakaan mitenkään kummonen ollut, mutta kyllä sillä pärjäsi ihan hyvin. Haettiin aamiaisen jälkeen laukut ja takit huoneista ja lähdettin kaupungille. Käveltiin palace squarelle/Eremitaasille, tutkittiin missä on sisäänkäynti ja miten homma toimii. Museo oli kuitenkin vasta seuraavan päivän suunnitelma. Etsittiin mistä lähtee botskit. Otettiin Eremitaasin takaa vene Pietarhoviin. Se maksoi about kympin verran, mikä oli kymmenkertainen määrä verrattuna bussiin, mutta haluttiin tämäkin kokea. Oli se kyllä nopeampikin ja tuli suoraan Pietarhovin alueelle. Alus näytti vähän rupuselta, mutta hyvinhän se meni.

Lippu Pietarhovin alempaan puutarhaan maksoi 750 ruplaa eli noin 12 euroa. Kiva kesäasunto Pietarilla aikoinaan ollut, mukavan vaatimaton 102 hehtaarin takapiha kullattuine patsoineen ja useine suihkulähteineen. Kierrettiin sitä lähemmäs pari tuntia.

Poistuttiin alemmalta puutarhalta ja ulkopuolella oli turisteja ajatellen ruokailumahdollisuuksia, otettiin välipalaksi blinit. Jatkettiin ylempään puistoon, joka oli ilmainen. Alunperin sitä käytettiin kasvimaana. Olihan sekin iso, muttei mitään verrattuna takapihaan näyttävyydeltään tai kooltaan.






Dösäriltä otettiin paikallinen minibussi marshrutka, joka ei maksanut kuin euron verran. Noissa voi paikasta riippuen maksaa niinkin, että menee paikoilleen, laskee oikean summan ja passaa edellä olevalle ja niin se menee henkiö henkilöltä kuskille asti. Luotto ihmisiin on kova! Bussilla päästiin ihmisten ilmoille ja jatkettiin siitä metrolla pääkadun toiseen päähän, näin saatiin lopulta kuljettua koko pääkatu lävitse. Metroasemat oli kovin epämetroasemaisia - löytyi koristeellisia pylväitä, kattokruunuja, seinämaalauksia etc.



Oli aika shoppailun. Anna tahtoi Natura Sibericaan, se oli vähän kuin Body shop. Käytiin Gastro pubissa välipalalla, otin pelmenejä. Souvenirkaupasta tarttui mukaan Putin-magneetti ja minimaatuskoja. Verikirkon edessä oli monen monia kojuja ja sieltä lähdin etsimään Eetulle Putin-T-paitaa tuliaiseksi. Hieno löytyikin, Putin karhun selässä. Extemporena ostin itselleni kommunistitähdellisen vihreän suikan, kun halvalla sai. Kotona tuliaisia esitellessäni Eetu kommentoi sitä "toit sitten kommunismin meidän taloon". Kun huudeilla oltiin, käytiin siinä samalla Verikirkon vieressä olevalla Mihailovin puistossa.



Lähdettiin kävelemään hotellille päin. Kipaistiin matkalla kirjakaupassa ja jossain ulkokirjatorityylisessä tapahtumassa ja kioskilta ostin kaksi venäläistä tuliaiskaljaa Eetulle. Oltiin oltu yhteensä 8,5 tuntia liikenteessä ja tultiin hotellille ottamaan tunnin (klo 18-19) lepohetki. Skypetin Eetulle, kohensin ulkonäköä ja nautin suuresti olostani maatessa vaakatasossa kengittä. :D

Meidän piti nähdä Annan kahta venäläistä kaupungissa olevaa kaveriakin, muttei sitten ehdittykään, kun heillä oli kiirus Amorphiksen keikalle.

Seiskan jälkeen otettiin metro kahdella vaihdolla (käytiin myös sillä asemalla, jonne tehtiin terrori-isku edelliskuussa, herätti kivasti paranoiat) Vasileostrovskyn saarelle. Anna oli puhunut siellä olevasta Taverna Grollesta, jossa oli käynyt ja tykännyt. Sain vikat to eat/drink-jutut ruksittua pois: kompot ja borsh, ja otin nytkin pelmenejä. Jälkkärit jäi jokaisella haaveeksi, oltiin ihan ähkyjä. Lähdettiin vyörymään takaisin metrolle, mentiin sillä nyt vain yksi väli ja taas käveltiin pääkatua pitkin jokunen matka hotellille. Pakkailin, kävin yöpuulle, kirjoitin matkapäiväkirjaan ja nukkumaan kävin klo 23 jälkeen toivoen pidempiä yöunia.


14.5. SU: Heräsin taas viiden jälkeen, mutta onneksi nukahdin uudelleen. 7.40 aikoihin heräsin lopullisesti, kasilta olisi ollut herätys. Hoidin aamutoimet ja loput pakkaukset, katsoin Venäjän musakanavia odotellessani ajan kulumista ja taas mentiin klo 9 syömään. Oli vähän erilainen aamupala, nyt löytyi blinejä.  Aamupalan jälkeen meillä oli puoli tuntia luppoaikaa, hengasin huoneessani ja Muumi ja Anna pakkaili yms.

Kymmeneltä kirjauduttiin hotellista ulos ja otettiin suuntimaksi Eremitaasi. Se avautui 10.30 ja oltiin vähän ajoissa, mutta ei me kyllä heti löydettykään internet voucher-sisäänkäyntiä. Liput Anna oli meille ostanut vasta edellisiltana, mikä olikin hyvä veto, jonoa oli kertynyt jo aamusta. Meidän jono oli lyhyt ja käveltiin samantien sisään. Jätettiin kamat narikkaan ja lähdettiin kiertelemään. Kolmessa tunnissa (sinne saisi menevään kolme päivääkin) ehdittiin tykitellä melkolailla joka puolella, tosin ei jäätykään tuijottamaan jokaista asiaa ja huonetta tarkkaan. Mun lemppareita oli erilaiset hulppeat kultaa ja kristallikruunuja täynnä olevat salit. Ja maalaus viinin jumalasta. Aikaa oli rajallisesti, mutta mulle toi 3h oli enemmän kuin tarpeeksi. Yönlevonkin jälkeen jalat oli kovin rasittuneet edellispäivästä. Hyvistä kävelykengistä huolimatta oli vesikello jalassa ja ihoa hiertynyt rikki. Mutta pakko oli kaikki saada nähtyä yhdessä viikonlopussa!










Käytiin hotellin vieressä syömässä, otin sieltä reissun ainoan ei-traditionaalisen ruoan. Vähän meinasi kiirus tulla, kun ruokailun jälkeen oli kolme varttia aikaa junan lähtöön. Kahdella metrolla päästiin oikealle juna-asemalle ja pelivaraa jäi jopa 5min. Hippasin pisti kuumottamaan. Juna lähti Pietarista klo 15.30. ja jäin pois Tikkurilassa 18.50 aikaan, Eetu oli mua hakemassa. Mietittiin Annan ja Muumin kanssa, että pidetään sille joku kerta Venäjäilta ja tehtäisiin yhdessä venäläisiä ruokia.

Oon ollut tänä vuonna joka kuukausi jossain. Uudenvuoden Sveitsin reissu meni tammikuulle, Balilla olin helmi-maaliskuussa, Dubaissa huhtikuussa ja nyt Pietarissa. Ensi kuun etelänmatkakin on jo varattu, piipahdan Tallinnassa. :') Jospa noita kesälomatoiveita alettaisiin kohta vahvistelemaan, voisin alkaa seuraavaa kohdetta miettimään.


I spent last weekend at Saint Petersburg, Russia. I had never before visited Russia even though it is Finland's neighbour. It only took 3,5 hours to get there from Helsinki by train, but for it to not be that easy, one must get a visa. We went to see the Church of the savior on spilled blood, Hermitage museum and Peterhof, we walked back and forth the main street Nevski prospekt, we ate local food (blini, pelmeni, borsh, solyanka, kompot) and in addition to our feet we used boat, metro and marshrutka for moving around.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Facebookin profiilikuvat 2009-2017

Blogeissa pyörii nyt "kymmenen vuoden Facebook-profiilikuvat"-haaste. Suomessa Facebook alkoi tulla tutuksi vuoden 2007 loppupuolella ja suomennos siitä saatiin 2008. Kokeilin Facebookia vuonna 2008, mutten vielä silloin siihen tykästynyt. Toinen onnistuneempi yritys oli 11/2009.

1) Ensimmäinen profiilikuva 11/2009, kuva tosin oli otettu jo vuotta aikaisemmin kotona.
2) Kotona 2/2009.
3) Espalla ennen Night Visionsiin siirtymistä. Profiilikuvaksi 4/2012, mutta otettu jo 6 kk aikaisemmin.
4) Webkamera kuva 2/2013
5) Webkamerakuva 3/2013
6) Halloweentamineissa 11/2013


1) Webkamerakuva 5/2014.
2) Entisen kämpän huudeilla kuvia ottamassa, Vallikalliolla 8/2014.
3) Webkamerakuva 10/2014.
4) Profiilikuvaksi 9/2015, kuva otettu kesäkuun alussa ennen Kivenlahtirockiin lähtöä.
5) Kiharatestailua leteillä huhtikuussa, profiilikuvaksi 12/2015.
6) We love the 90's festareilla 8/2016.


Ja viimeisin helmikuulta 2017. Olin lähdössä ihmisten ilmoille, viettämään lautapeli-iltaa kavereiden kanssa baariin. Aikaa itseään toistaviahan nämä on lukuun ottamatta tuota halloweenkuvaa, mutta siinä ne nyt on. :P


All my old Facebook profile pictures since joining it 11/2009.