sunnuntai 21. toukokuuta 2017

19052017-21052017

Tänä viikonloppuna oli vaikka mitä. Aloitin vapaani perjantaina leipomalla heti työt lopetettuani pätkiskakun seuraavalle päivälle vieraitani varten ja etenin iltapäivässäni kysymällä kaverilta illan suunnitelmia. Oli nätti päivä ja päätettiinkin huudella internetissä ympäriinsä, että ollaan menossa Kaisikseen avaamaan puistokautta, tulkaa mukaan. Siellä sitten menikin useampi tunti. Oli muuten myös vanhempieni 33-vuotishääpäivä.


Lauantaina pidettiin täällä meillä Game of Thrones season 6-maraton. Yleensähän nää pidetään jo aiemmin keväällä, mutta koska seuraavaa tuottis alkaa totutusta poikkeavasti vasta heinäkuussa, piti maratoniakin lykätä. Joka kertaa menee yhtä nopeasti ja kivuttomasti. Näitä vieraita varten olin sen pätkiskakun tehnyt. Oli helppo, ei tarvinnut uunia eikä liivalehtiä.

Tänään oli äidin siskon eli kummitätini synttärit, käytiin siellä poikkeamassa. Jälkeenpäin pistin keväiset corpset naamalle ja otettiin parit kuvat uutta Lamentations of the Flame Princess-toimeksiantoa varten. Voin myöhemmin julkaista referenssikuvat ja valmiin teoksen, jahka sellaisen saan käsiini, en tiedä ketä on kaavailtu piirtäjäksi.


This weekend I held a Game of Thrones season 6 marathon and baked a cake for the guests, opened the park season in Kaisaniemi park with a big bunch of friends, went to my aunt's birthday party and as a sidenote my parents had their 33th anniversary on Friday.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Halu pukeutua telttoihin

Sieltä se tulee, ihana kamala kesä! Allekirjoitan edelleen tän kaksi vuotta vanhan tekstini, jossa tilanne ja fiilikset olivat täysin samat kuin nytkin: Mikä itsetunto? Haluan kauniin lämpimän kesän, mutta sillä tavalla kivasti, että voisin peittää itseni vaatteilla kuten talvellakin. Tiedän talviturkin jäävän päälle tänäkin vuonna ja tulen jälleen ohittamaan kaikki yhteissaunomiset. Kuten oon aiemminkin sanonut, tää puolet elämästä kestänyt jojoilu/viimeisimpien vuosien pelkkä lihominen on oikeastaan mun elämän ainoa ongelma, joten eikö sitä vaan voi sivuuttaa? Ei näköjään. Enkä siis kaipaa mitään liikunta- tai ruokavinkkejä, teoriassa tiedän aiheesta muun muassa kaiken, en vain saa itsestäni mitään irti. Alla oleva kuva sums it up aika tosi hyvin, yhtä vuoristorataa.


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Viikonloppu Pietarissa

Sanon tähän rumasti alkuun, että Venäjä ei ole oikein koskaan ollut mulle mitenkään kiinnostava matkakohde. Kuitenkin päätin sielläkin vierailla, koska 1) pakko nähdä kaikkea 2) onhan se kuitenkin ihan tuossa naapurissa 3) Pietariin pääsee junalla 3,5 tunnissa eikä sitä varten tarvitse edes ottaa töistä lomaa.

Avopuolison lisäksi mukaan lähti kaveripariskunta eli Muumi ja Anna. Anna on käynyt useamman kerran Venäjällä ja vietti puolisen vuotta aikanaan vaihdossa Tomskissa, osaa maan tavat, kyrilliset aakkoset ja kielikin on edes jotenkin hallussa, joten se tekisi matkansa meille muille helpomman. Mun venäjän kielen taidot: spasiba, kompot ja sitten semmoinen vähän rumempi tokaisu. Voin kertoa, että koko viikonlopun ajan oli täysin lukutaidoton olo.

Eikä sinnekään niin vaan lähdetty. Piti hommata viisumi. Pitää kuulkaas olla passi, joka on voimassa vielä 6 kk matkan päättymisestä, max 6 kk vanhoja passikuvia ja todistus vakuutusyhtiöltä, että matkavakuutus on voimassa Venäjällä. Viisumisäätöä ei olisi tarvinnut, jos olisi Pietariin mennyt päiväksi laivalla, mutta siinä olisi jäänyt niin vähän aikaa Pietarissa kiertelyyn ja aivan liian kauan laivahengausta.

12.5. PE: Klo 15.30 meillä oli Muumin, Eetun ja Annan kanssa sovittuna treffit steissin sisäpihalle. Allegro-juna lähti klo 16.00 kohti Pietaria. Tämä oli vasta mun toinen pitkän matkan junareissu, ensimmäinen oli edelliskesänä Praha-Krakova.

Kolmen vartin päästy hymy hyytyi, kun konduktööri tuli tarkistamaan passit, junaliput ja viisumit ja huomasi, että Eetun viisumissa on väärät päivät, alkaen 14.5. Se ei pääsisi sillä Venäjälle kuin vasta sunnuntaina. Eivvv! Melkein itku pääsi. Harmitti ihan älyttömästi omasta puolesta, Eetun puolesta ja Eetun rahojen puolesta. Reilun 10 min päästä oltiin Lahdessa ja siinä Eetu jäi pois ja otti junan kotiin. Sanoin ensin, että en mä lähde ilman sitä, mutta sieltä tuli takaisin, että kyllä lähdet ja pidät kivaa. Ahdisti rinnasta semmoisen tunnin Lahdesta eteenpäin eteenpäin. Yritin orientoitua uudestaan, että ei voi mitään, ja koitan pitää kivaa, enkä saa olla möksönä, jotten vie lomafiiliksiä muilta matkakavereilta. Jos jotain positiivista yrittää keksiä niin jos oltais huomattu tämä vasta Venäjän puolella, olisi käynyt huonomminkin, sakkoja yms ja pidempi matka kotiin ja ongelmia viranomaisten kanssa.

3/4 meistä jatkoi matkaansa. Matka kesti 3,5h. Rajatarkastajat tutki tarkkaan passit, viisumit ja Suomen puolella täytetyt maahantulokortit, ja 19.30 oltiin Pietarissa. Otettiin kaksi metroa meidän hotellille. Matkattiin kertalipuilla, vaikka ei ne lippuja olleet vaan kolikonnäköiset tokenit. Toisessa metrossa Annalle tarjottiinkin jo viiniä paperipussissa olevasta pullosta. Check-inissä respatyttöjä hymyilytti kovasti, kun Muumi kyseli musiikkikauppaa, josta voisi ostaa balalaikan. Hotelli oli hyvin keskeisellä paikalla ihan metroaseman ja pääkadun vieressä, nimeltänsä Station hotel A1.

Huoneessa soitin Eetulle skypepuhelun, että onko päässyt hyvin kotiin yms. Sen jälkeen pistin enemmän vaatetta ylle ja 20.20 aikaan koputtelin seuralaisteni huoneen ovea ja lähdettiin kaupungille. Käveltiin pääkatua pitkin ja yhtäkkiä vasemmalla nähtiinkin yksi to see-listalla oleva asia eli Verikirkko. Nähtiin kävelyllä monia mooonia katusoittajia, oli bändejä ja oli poikaa kitaran kanssa, tyttöä ja poikaa, ukkelia haitarin kanssa, kaikkea löytyi, ja sama juttu muina päivinä.


 


Katseltiin ruokapaikkoja ja päädyttiin johonkin vähän fiinimpään ravinteliin. Otin perinteisen venäläisen keiton, solyankan. Tarkoituksena oli koittaa mahdollisimman monia venäläisiä ruokia viikonlopun aikana. Kipaistiin ruokailun jälkeen viereisessä Rock pubissa, joka oli aivan selkeä Hard rock cafe rip-off. Baarin edessä oli Freddie Mercury-patsas, jonka kanssa piti ottaa pari kuvaa. Lähdettiin takaisin hotellille. Oli ollut pitkä päivä, vasta puolenyön aikaan pääsin nukkumaan.



13.5. LA: Nukuin huonosti, noin 5 h, 00.30-05.30. En tiedä miksen enää saanut unta. Eihän viis tuntia riitä mihinkään! Aamun pyörin sängyssä, pelailin tabletilla, selailin internetsiä, kävin suihkussa ja kirjoittelin mun matkapäiväkirjavihkoon. Klo 9 meillä oli aamupalatreffit. Tila oli pieni, ahdas ja täysi, eikä aamupalakaan mitenkään kummonen ollut, mutta kyllä sillä pärjäsi ihan hyvin. Haettiin aamiaisen jälkeen laukut ja takit huoneista ja lähdettin kaupungille. Käveltiin palace squarelle/Eremitaasille, tutkittiin missä on sisäänkäynti ja miten homma toimii. Museo oli kuitenkin vasta seuraavan päivän suunnitelma. Etsittiin mistä lähtee botskit. Otettiin Eremitaasin takaa vene Pietarhoviin. Se maksoi about kympin verran, mikä oli kymmenkertainen määrä verrattuna bussiin, mutta haluttiin tämäkin kokea. Oli se kyllä nopeampikin ja tuli suoraan Pietarhovin alueelle. Alus näytti vähän rupuselta, mutta hyvinhän se meni.

Lippu Pietarhovin alempaan puutarhaan maksoi 750 ruplaa eli noin 12 euroa. Kiva kesäasunto Pietarilla aikoinaan ollut, mukavan vaatimaton 102 hehtaarin takapiha kullattuine patsoineen ja useine suihkulähteineen. Kierrettiin sitä lähemmäs pari tuntia.

Poistuttiin alemmalta puutarhalta ja ulkopuolella oli turisteja ajatellen ruokailumahdollisuuksia, otettiin välipalaksi blinit. Jatkettiin ylempään puistoon, joka oli ilmainen. Alunperin sitä käytettiin kasvimaana. Olihan sekin iso, muttei mitään verrattuna takapihaan näyttävyydeltään tai kooltaan.






Dösäriltä otettiin paikallinen minibussi marshrutka, joka ei maksanut kuin euron verran. Noissa voi paikasta riippuen maksaa niinkin, että menee paikoilleen, laskee oikean summan ja passaa edellä olevalle ja niin se menee henkiö henkilöltä kuskille asti. Luotto ihmisiin on kova! Bussilla päästiin ihmisten ilmoille ja jatkettiin siitä metrolla pääkadun toiseen päähän, näin saatiin lopulta kuljettua koko pääkatu lävitse. Metroasemat oli kovin epämetroasemaisia - löytyi koristeellisia pylväitä, kattokruunuja, seinämaalauksia etc.



Oli aika shoppailun. Anna tahtoi Natura Sibericaan, se oli vähän kuin Body shop. Käytiin Gastro pubissa välipalalla, otin pelmenejä. Souvenirkaupasta tarttui mukaan Putin-magneetti ja minimaatuskoja. Verikirkon edessä oli monen monia kojuja ja sieltä lähdin etsimään Eetulle Putin-T-paitaa tuliaiseksi. Hieno löytyikin, Putin karhun selässä. Extemporena ostin itselleni kommunistitähdellisen vihreän suikan, kun halvalla sai. Kotona tuliaisia esitellessäni Eetu kommentoi sitä "toit sitten kommunismin meidän taloon". Kun huudeilla oltiin, käytiin siinä samalla Verikirkon vieressä olevalla Mihailovin puistossa.



Lähdettiin kävelemään hotellille päin. Kipaistiin matkalla kirjakaupassa ja jossain ulkokirjatorityylisessä tapahtumassa ja kioskilta ostin kaksi venäläistä tuliaiskaljaa Eetulle. Oltiin oltu yhteensä 8,5 tuntia liikenteessä ja tultiin hotellille ottamaan tunnin (klo 18-19) lepohetki. Skypetin Eetulle, kohensin ulkonäköä ja nautin suuresti olostani maatessa vaakatasossa kengittä. :D

Meidän piti nähdä Annan kahta venäläistä kaupungissa olevaa kaveriakin, muttei sitten ehdittykään, kun heillä oli kiirus Amorphiksen keikalle.

Seiskan jälkeen otettiin metro kahdella vaihdolla (käytiin myös sillä asemalla, jonne tehtiin terrori-isku edelliskuussa, herätti kivasti paranoiat) Vasileostrovskyn saarelle. Anna oli puhunut siellä olevasta Taverna Grollesta, jossa oli käynyt ja tykännyt. Sain vikat to eat/drink-jutut ruksittua pois: kompot ja borsh, ja otin nytkin pelmenejä. Jälkkärit jäi jokaisella haaveeksi, oltiin ihan ähkyjä. Lähdettiin vyörymään takaisin metrolle, mentiin sillä nyt vain yksi väli ja taas käveltiin pääkatua pitkin jokunen matka hotellille. Pakkailin, kävin yöpuulle, kirjoitin matkapäiväkirjaan ja nukkumaan kävin klo 23 jälkeen toivoen pidempiä yöunia.


14.5. SU: Heräsin taas viiden jälkeen, mutta onneksi nukahdin uudelleen. 7.40 aikoihin heräsin lopullisesti, kasilta olisi ollut herätys. Hoidin aamutoimet ja loput pakkaukset, katsoin Venäjän musakanavia odotellessani ajan kulumista ja taas mentiin klo 9 syömään. Oli vähän erilainen aamupala, nyt löytyi blinejä.  Aamupalan jälkeen meillä oli puoli tuntia luppoaikaa, hengasin huoneessani ja Muumi ja Anna pakkaili yms.

Kymmeneltä kirjauduttiin hotellista ulos ja otettiin suuntimaksi Eremitaasi. Se avautui 10.30 ja oltiin vähän ajoissa, mutta ei me kyllä heti löydettykään internet voucher-sisäänkäyntiä. Liput Anna oli meille ostanut vasta edellisiltana, mikä olikin hyvä veto, jonoa oli kertynyt jo aamusta. Meidän jono oli lyhyt ja käveltiin samantien sisään. Jätettiin kamat narikkaan ja lähdettiin kiertelemään. Kolmessa tunnissa (sinne saisi menevään kolme päivääkin) ehdittiin tykitellä melkolailla joka puolella, tosin ei jäätykään tuijottamaan jokaista asiaa ja huonetta tarkkaan. Mun lemppareita oli erilaiset hulppeat kultaa ja kristallikruunuja täynnä olevat salit. Ja maalaus viinin jumalasta. Aikaa oli rajallisesti, mutta mulle toi 3h oli enemmän kuin tarpeeksi. Yönlevonkin jälkeen jalat oli kovin rasittuneet edellispäivästä. Hyvistä kävelykengistä huolimatta oli vesikello jalassa ja ihoa hiertynyt rikki. Mutta pakko oli kaikki saada nähtyä yhdessä viikonlopussa!










Käytiin hotellin vieressä syömässä, otin sieltä reissun ainoan ei-traditionaalisen ruoan. Vähän meinasi kiirus tulla, kun ruokailun jälkeen oli kolme varttia aikaa junan lähtöön. Kahdella metrolla päästiin oikealle juna-asemalle ja pelivaraa jäi jopa 5min. Hippasin pisti kuumottamaan. Juna lähti Pietarista klo 15.30. ja jäin pois Tikkurilassa 18.50 aikaan, Eetu oli mua hakemassa. Mietittiin Annan ja Muumin kanssa, että pidetään sille joku kerta Venäjäilta ja tehtäisiin yhdessä venäläisiä ruokia.

Oon ollut tänä vuonna joka kuukausi jossain. Uudenvuoden Sveitsin reissu meni tammikuulle, Balilla olin helmi-maaliskuussa, Dubaissa huhtikuussa ja nyt Pietarissa. Ensi kuun etelänmatkakin on jo varattu, piipahdan Tallinnassa. :') Jospa noita kesälomatoiveita alettaisiin kohta vahvistelemaan, voisin alkaa seuraavaa kohdetta miettimään.


I spent last weekend at Saint Petersburg, Russia. I had never before visited Russia even though it is Finland's neighbour. It only took 3,5 hours to get there from Helsinki by train, but for it to not be that easy, one must get a visa. We went to see the Church of the savior on spilled blood, Hermitage museum and Peterhof, we walked back and forth the main street Nevski prospekt, we ate local food (blini, pelmeni, borsh, solyanka, kompot) and in addition to our feet we used boat, metro and marshrutka for moving around.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Facebookin profiilikuvat 2009-2017

Blogeissa pyörii nyt "kymmenen vuoden Facebook-profiilikuvat"-haaste. Suomessa Facebook alkoi tulla tutuksi vuoden 2007 loppupuolella ja suomennos siitä saatiin 2008. Kokeilin Facebookia vuonna 2008, mutten vielä silloin siihen tykästynyt. Toinen onnistuneempi yritys oli 11/2009.

1) Ensimmäinen profiilikuva 11/2009, kuva tosin oli otettu jo vuotta aikaisemmin kotona.
2) Kotona 2/2009.
3) Espalla ennen Night Visionsiin siirtymistä. Profiilikuvaksi 4/2012, mutta otettu jo 6 kk aikaisemmin.
4) Webkamera kuva 2/2013
5) Webkamerakuva 3/2013
6) Halloweentamineissa 11/2013


1) Webkamerakuva 5/2014.
2) Entisen kämpän huudeilla kuvia ottamassa, Vallikalliolla 8/2014.
3) Webkamerakuva 10/2014.
4) Profiilikuvaksi 9/2015, kuva otettu kesäkuun alussa ennen Kivenlahtirockiin lähtöä.
5) Kiharatestailua leteillä huhtikuussa, profiilikuvaksi 12/2015.
6) We love the 90's festareilla 8/2016.


Ja viimeisin helmikuulta 2017. Olin lähdössä ihmisten ilmoille, viettämään lautapeli-iltaa kavereiden kanssa baariin. Aikaa itseään toistaviahan nämä on lukuun ottamatta tuota halloweenkuvaa, mutta siinä ne nyt on. :P


All my old Facebook profile pictures since joining it 11/2009.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kaikki reissutarinat yhden otsikon alla

Tämä teksti tulee löytymään blogin vasemmasta reunasta, josta se on helposti löydettävissä, ja päivitän tätä sitä mukaa mitä matkustelen. Aloitin blogin syksyllä 2011, joten tässä linkkejä reissutarinoihin siitä alkaen, mahdollisesti joitain Tallinnan/Ruotsinristeilyjä uupuu.

2017
Bali 2-3/2017: osa 1: Ubud ja Padangbai, osa 2: Gili Air, osa 3: Uluwatu ja Kuta
Arabiemiraatit 4/2017: Pääsiäisloma Dubaissa
Venäjä 5/2017: Viikonloppu Pietarissa

2016
Ruotsi-Norja-Suomi-roadtrip 3/2016: osa 1, osa 2
Viro 4/2016: Päiväristeily Tallinnaan
Tsekki 7/2016: Praha, Kutna Hora
Puola 7/2016: Krakova, Varsova, Auschwitz
Ukraina 11/2016: osa 1: Kiova, osa 2: Chernobyl
Sveitsi 12/2016-1/2017: Vuodenvaihde Sveitsissä

2015
Alankomaat 7/2015: Amsterdam
Yhdysvallat 10/2015: osa 1: New York, osa 2: Los Angeles, osa 3: New York ja kotiinpaluu
Saksa 11/2015: Frankfurt ja Bad Homburg

2014

Islanti 4/2014: osa 1: Blue lagoon ja Reykjavik, osa 2: Geysir, Gullfoss, Thingvellir, osa 3: Whale watching
Itävalta 5/2014: Vienna

2013
Viro 4/2013: Tallinna
Ranska 7/2013: osa 1: Disneyland, osa 2: Walt Disney Studios, Pariisin kiertelyä osa 3, osa 4, osa 5

2012
Sveitsi 4/2012: Zurich osa 1, osa 2, osa 3

Loppuun vielä yhteenveto lähes kaikista ulkomaanmatkoista kirjoitettuna 2016 alussa, täältä löytyy siis myös vuodet ennen 2011: Matkustushistoria

Tänä vuonna olisi vielä suunnitteilla ja/tai haaveissa päästä ainakin Pietariin, Kööpenhaminaan ja Brysseliin, ehkä loppuvuonna jonnekinpäin Aasiaankin, jos hyvin käy. Ensi vuodeksi mietin Uutta-Seelantia, Perua, Barcelonaa ja Portugalia. Mutta kuten huomattu on, suunnitelmat voi muuttua monesti matkan varrella. :)

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Color obstable rush - väriestejuoksu '17

Kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa väriestejuoksussa. Oltiin tyttöin kanssa vikassa startissa ja vaikka olikin hauskaa, epäkohtien määrä oli uskomaton: vesipisteiltä oli vedet kuulemma loppu jo toisessa lähdössä (me oltiin vikassa eli viidennessä startissa), pari estettä oli mennyt rikki, vaahtoesteessä vaahto loppu, opasteet oli surkeat ja sen takia kerran mentiin hetki väärään suuntaan, kunnes kanssajuoksijat avittivat oikeaan suuntaan, narikka oli yhtä kaaosta ja ohjeistettu "tulethan puoli tuntia ennen lähtöä" ei olisi millään riittänyt lippujen ja osallistumismaksuun kuuluneen paidan hakuun + narikkaan jonottamiseen, kun ei meidän tuntikaan sitä varautumisaikaa riittänyt.

Annoin kuitenkin vielä toisen mahdollisuuden vaikka viime vuonna toista väitinkin. Nyt Helsingin tapahtumaa oli siirretty parilla viikolla eteenpäin, huhtikuusta toukokuuhun, puhuin Eetun mukaani ja varasin paikat ensimmäiseen lähtöön. Lippuja myytiin porrastetuin hinnoin ja koska olin tän kanssa aikaisessa, sain liput halvimmalla mahdollisella hinnalla ja early bird-lippuuni mukaan swag bagin. :') Swäbibägissä oli kassi, bandana, "tatuointi", ihomaalia, väripussi ja saippuakuplia. Kaikki lipun ostaneet sai paidat.


Trendikkääseen tyyliini kuului paketin mukana tullut bandana ja pistin kasvoille maalia, ja viime kerralla porukoilta lainaamani *köh* vyölaukku oli vieläkin kaapissa, joten sinne tungin kameran, kännykän ja matkakortin ja ne vielä minigrip-pussin sisään, etteivät kastu. Kaiken muun jätin autoon, jottei tarvitse pelleillä narikan kanssa.


Ideana oli suorittaa 5 km reitti, jolla oli esteitä ja värjäyspisteitä. Kyseessä ei ollut kisa ja sen sai suorittaa vaikka kontaten niin halutessaan. Viime vuonna kävelin, niin tein nytkin. Kaisaniemen puistosta lähtenyt reitti kiersi Töölönlahtea, Tokoinrantaa ja Kaisaniemenlahtea. Viime vuoteen verrattuna huonompaa oli vain mun kunto. Reitti oli paremmin merkattu, mikään ei ollut (toistaiseksi) rikki tai loppu. Kelikin oli lämpöinen. Ei tarvittu ollenkaan narikkaa, joten en tiedä miten hyvin/huonosti se tänä vuonna toimi, eikä muutenkaan jouduttu missään jonottamaan, koska olin jo edellispäivänä hakenut rannekkeet sun muut tilpehöörit Kampin Fressistä, jossa oli ennakkonoutopiste.



Fressiltä oltiin tänäkin vuonna pitämässä alkulämmittelyjä ja keräämässä maaliin tulleita lavan eteen, jotta kaikki pääsi yhtäaikaa heittämään väripussukkansa ilmaan. Meillä oli yhdet ylimääräiset väripussit, jotka oltiin saatu early bird-lippujen mukana, leikin niillä ennen varsinaisia väribileitä. Muutoin kaikki sai maalissa väripussit ja mitalin.



Junassa oltiin varovaisesti, ettei värjättäisi mitään ja autoon oltiin otettu jätesäkit suojaksi. Väri lähti taas hyvin vaatteista pesussa, kengät tosin odottaa vielä käsittelyä. Nyt ei värjäännytty ollenkaan niin paljon kuin viime vuonna. Luulen, että se edellisvuoden tihkusade ja vaatteiden kosteus sai silloin värin enempi jämähtämään. Naama mulla oli kuitenkin trumpmaisen oranssi.




I participated to a Color obstacle rush this Saturday with my boyfriend. It was a 5 km run (a walk for me) in Helsinki with some fun obstacles here and there and colouring points where they threw color powder at us. The event was organized pretty poorly last year and it didn't help I was in the last start (queues after queues, some broken obstacles, no water at water points, no proper marking at the route...) and I thought never again. I gave it another change anyway, this time booking the tickets to the first start and everything was way better compared to last year. _b

torstai 4. toukokuuta 2017

Kauneuskysely

Varhaisin meikkimuistosi? 12-vuotiaana Pitkä kuuma kesä-elokuva ja siinä esiintynyt Jimi oli tosi ihania. Tämän inspiroimana eräs kouluaamu (6. luokan loppu tai 7. luokan alku) pistin reippaasti ensikertalaisena kunnon kajalit silmien alle. Äiti käski pestä ne pois ennen kuin lähdin kouluun. :D

Mitä meikkejä löytyy käsilaukustasi? Huulikiilto.

Lempituoksusi? The Body Shopin White musk on ollut lemppari jo ainakin 12 vuotta. En kyllästy.

Henkilökohtainen kauneusvinkkisi? Naamanpesut ja meikkivapaat päivät. Nivean clear-up strips-laput on ällöihania.

Uusin kauneuslöytösi? Hmm, eijole.

Ikimuistoisin virheostoksesi? Olikohan se Rimmelin luomiväri, joka aiheutti luomille ihottuman. Käytin vielä toistamiseen, jos olisi jostain muusta johtunut. Mutta eipä tuota olisi mitenkään voinut ennustaa, ettei sovi.

Meikkivoiteella vai ilman? Silloin kun meikkaan käytän kyllä meikkivoidetta. Yleensä kuitenkin meen au naturelina.

Eyeliner vai kajal? Eyeliner, mutta käytän molempia.

Tuote, jota ilman et tulisi toimeen? Oon strong independent woman, enkä tartte mitään! Nii! Tai ehkä en ilman punaista hiusväriä selviäisi...

Tuote, jota haluat vielä koittaa? Ei mitään spesifistä. Shampoota ja hoitoainetta, jotka ei vie hiusväriä mennessään.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Poikkeava vappu

Vappusää verotti meidän kaveriporukassa juhlijoita. +4 °C ei ollut oikein sitä mitä toivottiin. Yleensä meidät on löytänyt Ruttiksesta puistokautta avaamassa. Nyt kaikki näytti haluavan tehdä jotain, mutta kenelläkään ei ollut oikein ideaa mitä ja missä. Olin pistänyt jo meikitkin naamaan varmuuden vuoksi ja välillä kävin facebookista katsomassa onko tilanteessa minkäännäköistä edistymistä. Muutoin vedin munkkia naamaan ja katsoin Kill Billit. Kun yksi kaveri ilmoitti, että hän on nyt joka tapauksessa liikkumassa Helsinkiin katsomaan mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään, ehdotin treffejä. Heitin vaatteet ylle ja juhlajuomaksi ostamani muumilimun laukkuun ja lähdin ajelemaan keskustaan päin.

Nähtiin ysin jälkeen Ruttiksessa (en kyllä siltikään tätä laske puistoiluksi), jossa oli kyllä kiitettävästi porukkaa, mutta ei yhtäkään tuttua. Seistiin siinä hetki ja nähtiin kuin nähtiinkin tuttu, joka oli tosin vain läpi kävelemässä ja katsomassa onko täällä porukkaa. Jatkettiin Veeran kanssa katsomaan Broncon tilanne = ei ketään sielläkään. Jäätiin sinne kuitenkin syömään ja vaihtamaan kuulumisia ennen kuin jatkettiin takaisin Ruttikseen, jossa Jaakko liittyi seuraamme. Tästä jatkettiin Baseen, jossa on aina läjä kavereita. Paitsi nyt. Se oli ihan tupaten täynnä porukkaa, mutta kavereita löytyi vain yksi. Hetken siellä kauheassa tungoksessa ja hälinässä jaksoin olla ennen kuin ilmoitin lähteväni kotiin nukkumaan. Helsingissä vietetty aika nousi kahteen tuntiin, melkoista. :P Mutta oli kiva silti, että sain käytyä pyörähtämässä ihmisten ilmoilla!


This was the first time in 10 years that I wasn't spending the May Day eve in a park with friends. It was just too crappy weather, +4 celcius at its best. Seemed like everybody wanted to do something, but didn't know what or where. I did do a quick 2-hour turn in Helsinki to saw if anyone was in the park or that one regular bar where our friends usually are, but found only a few friends and shitload of loud and drunken people. It was still nice to do something and not to spent the whole day at home.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Musiikkia, taidetta ja kuolemaa

Ai että tää mennyt viikko on ollut yhtä sadetta, lunta, räntää ja rakeita. Tosi jees... Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen ei vappuaattoon kuulu puistokauden avausta. En tiedä vielä mitä teen illalla, mutta kovasti menojalkaa vipattaisi.

Eilen tosin jo kävin ulkona, kun kävin parin kaverin kanssa katsomassa Kannelmäen Britanniassa JP Leppäluotoa ja Netta Skogia. Oli ihan yllättävän super hyvä, woop woop! Nettaan en ole sen kummemmin aiemmin kiinnittänyt huomiota, vaikka olenkin hänet aikoinani pariin otteeseen Turisaksen riveissä nähnyt, mutta hänhän oli oikein hassu hupsuttelija ja lahjakas naisihminen.



Kannelmäessä olin jo aiemmin päivällä pyörähtänyt katsomassa Kanneltalossa ilmaisen Vainajala-näyttelyn; "näyttely koostuu valokuvamuotokuvista, joissa esiintyy Suomessa vaikuttavia black metal -muusikoita, kasvoillaan genrelle tyypilliset mustavalkoiset kasvomaalit." Kuva tapahtuman fb-sivuilta. Näyttely on pystyssä 19.5. asti.


Ja suru-uutisia! Perjantaina piti pestä Tuutikin häkki ja vaihtaa kuivikkeet, mutta löysinkin sieltä kuolleen karvapalleron. Ei tullut järkytyksenä, se oli jo monta kuukautta ollut niin kämänen, että ihmettelin, että oli näinkin pitkään jaksanut porskuttaa. 2 v 5 kk ikäiseksi eli hän. Tuutikki oli ensimmäinen lemmikkini.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Videopelijuhlat ja Kapteeni Nintendo-cosplay

Ponnistelin saadakseni videogame-teemaisille synttäreille idean. Super Mario-hahmot tuli ensimmäisenä mieleen, mutta tiesin, että joku/jotkut neljästä synttärisankarista aikoo toteuttaa sen idean. Ajattelin vain tilata jotain pelipaitoja sun muuta krääsää, jos en keksi jotain hahmoa, kunnes Eetun päästi ilmoille ajatuksen Kapteeni N:stä.

Kapteeni N (Captain N: The Game Master) on NES-peleihin perustuva animaatio- ja sarjakuvasarja. Sarjassa Kevin Keene imetään koiransa Duken kanssa Videomaahan (Videoland), rinnakkaisulottuvuuteen, jossa NES-pelien hahmot ja maailmat ovat olemassa. Sarjaa esitettiin 80-90-luvun vaihteessa ja mulla oli (ffffine, on edelleenkin) neljästä julkaistusta VHS-kasetista kaksi.

Ajatuksena oli alkujaan, että jos nyt kerrankin en pistäis ALL IN ALL IN vaan ehkä vähän maltillisemmin. Joo ei. Tilasin collegehupparin, johon teetätin N-kirjaimen kuten hahmollakin takissaan on, huusin huuto.netistä NES-zapperin ja tuhosin asua varten yhden NES-ohjaimen. Onneksi T-paita sentäs löytyi huokeaan 1,45 euron hintaan ja omasta takaa löytyi farkut ja peruukki. Nytkään en voinut olla vähän sinnepäin vaan just prikulleen.



Meillä Eetun kanssa tuppaa usein menemään crossdress-hommiksi nää naamiaiset, hän oli köyhän miehen Lara Croft ja selvisi kaapeistamme löytyvillä antimilla eli omilla vaelluskengillä ja mun topilla ja shortseilla (tarkkasilmäisimmät voivat yhden kauniin paljaan säären kuvista löytää). Eetu tahtoi olla nimenomaan vuoden 1996 Lara, tissit lopulta muodostui oikeahkonlaisiksi vasta tapahtumapaikalla käyttäen lasinalusia ja jesaria. Musta on ihanaa, että mulla on tuollainen hassuttelija. Tosi mälsiä semmoset tyypit, jotka ei viitsi naamiaisiin pukeutua.


Yhteissynttärit pidettiin viime perjantaina Bar Bronco kolmosessa. Oli paljon kivoja pukuja, kakku oli teeman mukainen ja koko illan soi videopelimusat. Olin edellisyönä sairastunut ja olin koko illan ihan killissä, tunsi lämmön nousevan. Jaksoin kuitenkin semmosen 4-5 tunnin rupeaman pysyä kasassa.

Pelihahmoista löytyi muun muassa: Mario ja Luigi, Mortal Kombatin Subzero ja Scorpion, Ash ja Pikachu, Walking deadin Clementine, Duke Nukem, Sonic, Borderlandsin Gaige yms yms. See below. Löytyykö tuttuja tyyppejä?










I went to a videogame-themed birthday party last Friday. I thought about not going ALL IN ALL IN this time, but... yeah. I was Captain Nintendo. I still have two Captain N VHS cassettes from the early 90's. My boyfriend was Lara Croft 1996 (I have noticed we usually tend to crossdress to costume parties) and there was also for example Mario, Luigi, Ash, Pikachu, Subzero, Scorpion, Clementine, Duke Nukem, Sonic and Gaige. The playlist was nothing but game music and even the cake was according to the theme.