perjantai 18. elokuuta 2017

Äitiii, Krisu kiusaaaaa!

Ootte nähneet mun siskoa lähinnä reissupostauksissa, hän kun on se, joka yleensä mun kanssa ulkomaille lähtee. Mutta ollaan me tehty muutakin kuin matkusteltu! Onhan tässä jo melkein 30 vuotta yhteiseloa takana. Meillä on ikäeroa vajaat 1 v 3 kk. Musta piti ensin tulla Katariina, mutta se oli ilmeisesti jonkun iskän eksän nimi tms. :') Krisusta piti ensin tulla Maarit, mutta tulivatkin siihen tulokseen, että Marjut ja Maarit on liian samankaltaiset nimet. Minä olin pienenä ihan selvästi iskän tyttö ja Krisu äidin.


Olin ajoittain todella kateellinen ja ilkeä: Krisu voitti kilpailusta hyppynarun, minä pätkin sen saksilla palasiksi. Krisu oli voittamassa mua juoksukilpailussa, tönäisin sen maahan. Mutta toisaalta taas: en halunnut aloittaa koulua ja olin vahvasti sitä mieltä, että aloitan vasta, kun siskokin saa aloittaa. Krisu joutui pienenä silmäleikkaukseen ja mennessämme katsomaan siskoa sairaalaan, piti ensin tarkkaan ja harkitusti valita sille kaupasta lahja, upea penaali, joka oli täynnä kyniä sun muuta tilpehööriä. Krisulla ei tietenkään koskaan saanut olla mitään, mitä mulla ei ollut. Siksipä olinkin onneni kukkuloilla, kun sain silmälasit ehkä 1. tai 2. luokalla. Hähää! Nyt on mullakin! Parin vuoden päästä tarkastuksessa tosin tuli ilmi, etten niitä olisi tarvinnutkaan. Olinkin jo ehtinyt kyllästymään rillielämään.


Pienenä olin yhtä siisti kuin nytkin. Musta löytyy kuvia imuroimassa, pyykkäämässä, löytyy kuvaa hyllyn edestä, jossa kaikki oli tarkasti paikoillaan. Kaikki mun barbit oli aina tietyssä järjestyksessä hyllyssä, samoin paperit koulupöydällä, kuten myös pulpetissa oli tietty järjestys. Krisu sen sijaan hoiti siivoamisen useasti tunkemalla vain kaiken sängyn alle. Onneksi se nykyään hoitaa ihan asiallisesti huushollinsa siivousvelvollisuudet. :D


Harrastin pienenä tennistä, laskettelin täysiä talvet läpeensä, kävin uimahallissa uimassa ja tykkäsin pyöräillä. Krisun intohimo oli ratsastus, mutta myös se oli mukana tennisjutuissa ja uimassa. Kiitos porukoiden, meille tuli nuorella iällä NES. Isosiskon oikeudella tietysti olin Mario, kaikki pikkusiskot ja -veljet on ikuisesti tuomittuja olemaan Luigeja ja odottelemaan vuoroaan.


Mulla ei käy ilmoittamatta vieraita kuin sisko ja täti. Jos ovikello käy, eikä kukaan ole tulostaan ilmoittanut, se on 99 % varmuudella jompi kumpi. Mikä on ihan ok, koska niiden seurassa ei haittaa olla räjähtäneessä kotimoodissa. Jos Krisu täällä ilmoittamatta poikkeavaa, se on yleensä lenkillä Vilin kanssa.


Meidän tyylit ei kohtaan millään tavalla, ei kuunnella samaa musiikkia, me ei nautita samoista aspekteista mitä tulee työnkuvaan. Vapaa-ajan harrasteista oikeastaan leffojen/sarjojen möllöttäminen osuu yksiin. Ja tietysti se tärkein, matkustelu. Ollaan hyvä tiimi ulkomailla, koska mä tykkään organisoida, varailla ja suunnitella kaiken, mutta paikan päällä suunnistus tai vieraille ihmiselle puhuminen ei oikein oo suosikki asioita, mutta taas Krisu hoitaa sen puolen. Me ei tykätä juhlia reissuilla vaan keskitytään kohdekaupungin näkemiseen. Aikaisin nukkumaan meneminen on kummankin juttu. Se, että tunnetaan toisemme niin hyvin, on sekä huono että hyvä asia. Toisaalta ei tule yllätyksiä reissuilla, mutta toisaalta taas jos joku ärsyttää tai on muuten vaan kärttyinen olo, toiselle kitisee herkemmin. Siinä vaiheessa, kun on jo hirveä nälkä, eikä löydetä mistään gluteenitonta ruokaa tarjoavaa ravintolaa, ei auta kuin hengittää pitkään ja syvään.


Meillä on tottakai jotain omia tyhmiä juttuja, kuten "olen älykkäs". Piti joskus kehua omaa fiksuuttani ja tuo tuli suusta ulos. Se on jäänyt elämään. Krisu on Kristiina -> Krisu -> Risu -> Oksa, minä olen Maksa (mulla on pigmentti- eli maksaläiskiä oikeassa jalkaterässä).

Alla olevan kuvan toisen version kommenttiraita:
Minä: "Ota toinen kuva, Krisu näyttää tässä tyhmältä."
Iskä: "No minkäs sille voi."


Vaikka sitä teininä välillä toivoikin olevansa ainoa lapsi, olihan se mukavaa, että oli aina halutessa seuraa. Samoin se on nytkin kiva, että on henkilö, jolla on samat muistot ja jolle voi vaan ilmoittaa esimerkiksi, että "meen kidnappaamaan sun koiran", "mulla ei oo mitään tekemistä, tuun kattoo leffoja", "matkustetaanko seuraavaksi paikkaan X, koitetaan saada vapaat ja varaan sit kaiken".

Yritin pitää tän tällaisena neutraalina, ettei suu sanomista. :D Mut kuitenkin, summa summarum, oon vanhempiemme lempparilapsi ja Krisu on ihan tyhmäpää.

maanantai 14. elokuuta 2017

Kätköilymadness

Nää loman jälkeiset kaksi viikkoa oon tehnyt niin kamalia määriä duunia, etten ole töiden jälkeen oikein jaksanut muuta kuin pistää pitkäkseni joko sängyllä lukien (Karin Slaughterin kirjoja) tai sohvalla sarjoja (lähinnä Fargoa) katsoen. Blogin päivittäminen on tuntunut kaukaiselta ajatukselta.

On tähän toki muutakin mahtunut kuin kotona löllimistä. Lähinnä kätköilyä. Joko yksin tai kaverin/kaverien kanssa. Tai koiran kanssa. Joko urbaanissa ympäristössä, keskellä metsää tai kallioilla. Viime viikonlopun Eetu oli poikaporukalla mökillä, joten me yksin jääneet akat vietettiin lauantaina yhdessä laatuaikaa! Kätköiltiin, käytiin ulkona syömässä ja katseltiin leffoja. Olin yhtä kätköä ehtinyt käydä pari kertaa tuloksetta tutkimassa, mutta tällä kertaa luin kommentteja ja varustauduin huolellisesti vinkkien avustuksella - roudasin dösärille sijaitsevalle kätkölle porrasjakkaran ja pihdit ni kyllä rupes kätkö antautumaan ongelmitta!

Siskon italianvinttikoira eli geosammakko Vili.




Että ei tässä nyt mitään edustuskuvia ole kerääntynyt. Ottakaa tuosta paljasta naamaa ja odotelkaa parempia päiviä. :') Ideoita kyllä on ja odottavia aloitettuja tekstejä, kunhan jaksan asialle jotain tehdä.

maanantai 7. elokuuta 2017

Yhdeksäs vuosipäivä

Meille tuli 6.8. eli eilen täyteen 9 vuotta yhdessä, jee! Mussunmössön syrämiä ja sateenkaaria! Vuosipäivän kunniaksi meillä oli suurieleisen romanttiset suunnitelmat - maratoonattiin Stranger things S1 ja tehdään tortilloja. Täydellistä! Sohvalla makaaminen oli niin kiireistä puuhaa, etten ottanut kuvan kuvaa koko päivän aikana, mutta tein tätä postausta varten kuvakollaasin, jossa on yhteiskuvia meistä vuosien varrelta. TÄÄLTÄ löytyy tarina siitä miten tavattiin.

Ensi vuodeksi eli 10-vuotispäivän kunniaksi ehdottelin Eetulle, että mitä jos pidettäisiin kesäloma sil viissiin, että se osuisi vuosipäivälle ja lähdettäisiin oikein ulkomaille! Ehdotus otettiin yllätyksekseni vastaan kovin avoimesti. :D

Tämä ei nyt millään tavalla liity aiheeseen, mutta liityin nykyaikaan ja rekisteröidyin Instagramiin, mut löytää TÄÄLTÄ.


We had our 9th anniversary yesterday, wohoo! We binge-watched Stranger things S1 and made tortillas. Perfect! I suggested to Eetu that should we maybe go abroad, for example Dubrovnik, for our 10 year anniversary next year. Perhaps!

On another matter, I joined Instagram. I'm HERE. Am I cool now? Down with the kids?

lauantai 5. elokuuta 2017

Harakiri for the sky Nosturissa ja jatkot bändin kanssa

Vielä perjantaiaamuna tuumin mitäköhän sitä alkavalla viikonlopullansa tekisi. Pari kaveria oli menossa Harakiri for the skyn keikalle Elmun baariin (Nosturin alakerta) ja testikuuntelun jälkeen totesin, että olisihan se kiva käydä pitkästä aikaa klubikeikalla. Varsinkin, kun testikuuntelun jälkeen totesin HFTS:in oikein päteväksi bändiksi.

Kaverilla oli etkot, jonne menin ensin istuskelemaan pariksi tunniksi. Siitä ei ollut kuin puolisen kilometriä Nosturille. Alakerta oli pistetty ihan uusiksi, entisessa aulassa oli nyt lava. En tiedä kuinka tuore uudistus on, sillä viimosimmasta Nosturikerrasta on lähemmäs pari vuotta aikaa. Pieni tila täyttyi kivasti (ja lämpeni myös, puuh) ja bändi kuulosti hyvältä.



Me lähdettin Eetun kanssa pikaisesti käymään Broncossa syömässä pitsu puokkiin. Ei oltu oikein iltapäivän jälkeen tajuttu syödä, joten piti tankata. Palattiin Nosturiin, jossa kaverit odotteli, että bändi saa tavarat kasaan. Meidän etkojen/jatkojen isäntä oli eräiden ulkomaan festarien aikana osunut samaan baariin bändin (osan siitä) kanssa, olivat bondanneet ja tää kaveri oli sanonut, että jos joskus tulevat Suomeen, hänen luokse voi tulla juhlimaan. Eikä siinä kauaa mennytkään, kun oli keikka tiedossa ja ilmoittelivat, että no niin!



Eli jatkettiin siis keikalta takaisin etkoilupaikkaamme. Oli oikein mukavia poikia kaikki, kaikki ihan niin täysin erilaisia persoonia toisistaan kuin vain mahdollista. Isäntä oli ylittänyt itsensä - oli drinkkejä ja shotteja ja purtavaa jos jonkinlaista. En muista koska olisin viimeksi valvonut noin kauan, vasta kolmen aikaan lähdettiin kotiinpäin. Sisäinen herätyskello herätti kuitenkin jo viiden tunnin unien päästä ja olen aivan killissä.



Went to see Harakiri for the sky to Nosturi last night. Ended up to an afterparty with a part of the band. My friend, who had the pre- and after party, had met some of the band members in a bar during a festival abroad, they had bonded and he had invited them to his place if they ever come to Finland.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Killstar

Rahat, jotka mietin pistäväni kesälomalla toiseen ulkomaanmatkaan, josta ei sitten tullutkaan mitään, säästyivätkin vain hetkeksi, kunnes eräänä toimettomana loma-aamuna pistin tilausta Killstarille ja Blackcraft Cultille. Killstarin vaatteet tulivat nopeammin, koska tulivat Euroopan sisältä.

Tilasin neuleen, jonka kummituskuvasta mulle tuli mieleen Super Mario Worldin kummitukset. Toisena hankintana tuli Eternal holidays-toppi, jota oonkin nyt käyttänyt melkein jopa päivä. Mukavan lötkö ja super khuuuul.



Kuvista, joissa neule näkyy parhaiten, ei tullut oikein mitään, joten saatte näitä säätökuvia. Ensimmäisessä hiukset oli huonosti, toisessa puhkesin tanssiin. Kunnon tuotekuvat viimeisenä, ne ovat Killstarin sivuilta.


sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Ropecon ja Alppipuisto Free Open Air

Viimeistä lomapäivää viedään. Tänä viikonloppuna kauhea määrä kavereita oli mökillä, ulkomailla, muilla paikkakunnilla ja muissa juhlissa ja oli hirmu vaikea keksiä tekemistä. Halusin välttämättä kuitenkin olla liikenteessä, ettei viimeinen lomaviikonloppu tunnu hukkaan heitetyltä.

Aiemmin tällä viikolla pidin täällä kotona grillajaiset, kävin kaverin kanssa kätköilemässä ja tein yhden yön visiitin mökille. Perjantaina hain Eetun töistä, jätettiin auto Fredalle ja käytiin Lönnrotinkadulla Naughty brgrissa syömässä. Siitä lähdettäessä hetken päästä alkoi tulla piipaa-autoja vastaan ja kotona luin uutisia, kuinka 5 min meidän lähdön jälkeen poliisi oli saanut juuri tuohon risteykseen hälytyksen yliajosta. Mielessä kävi, että saattoi olla muutamasta minuutista kiinni, ettei meille käynyt mitään.


Joka tapauksessa. Otsikon aiheisiin. Kavereiden suunnitelmista ei ollut sen kummempaa tietoa, kun lauantaina lähdettiin Eetun kanssa Ropeconin ulkopuolelle hengaamaan. Viimeiset kolme vuotta oon ihan lipun ostanut, kahtena vuotena ollut cosplay-pukukin, mutta nyt siis menin ihan vain Messukeskuksen pihalle tuttuja bongailemaan ja asuja pällistelemään. Kyllä siinä pari tuntia istui ja ihmetteli. Oli äijä-Leiaa, hobitteja, T-rexejä...


Lamentations of the Flame Princess-Jamesilla oli myyntialueella piste ja hän tuli moikkailemaan. On tapana aina ollut ottaa yhteiskuva Ropeconissa ja niin nytkin. Hänellä oli toinenkin myyjä pisteellään ja tämäkin halusi mut tavata, lähestyi mua kysymällä olenko flame princess. Huii!


Käytiin Kaisiksessa tutkimassa löytyisikö tuttuja, eipä liiemmin. Muuten paikalla oli kyllä porukkaa ja myöhemmin siellä soitti Red hot chili peppers. Luovutettiin ja lähdettiin kaupan kautta kotiin grillailemaan. Siinä välissä alkoikin sitten porukka havahtumaan illanviettoon ja päädyttiinkin lähtemään vielä Alppipuistoon. Siellä oli Alppipuisto Free Open Air-ilmaistapahtuma, jossa psytrance jyskytti ja puisto oli täynnä tanssivaa porukkaa. Ajoittain oli kävin epätodellinen olo: ensin törmättiin kaveriin, jota ei oltu nähty vuosiin, myöhemmin hän tuli pyytämään Eetua jalkatanssiin, nähtiin Madventuresin Tunna Runteli-paidassa supersöpö kilppari seuranaan, samassa porukassa meidän kanssa istui mun työkaveri (ihan piti mennä tarkistamaan häneltä, että eikös meillä olekin sama työnantaja), kohta ohi vyöryi yksinäinen vesimeloni. Trancehommat ei ole mulle kovin tuttuja ja tuntui, että yksi ja sama biisi soi sen pari tuntia mitä siellä olin tapahtuman loppuun saakka.

Halusin lauantailleni tekemistä ja sosiaalista kanssakäymistä ja sitä sain, siihen on hyvä lopettaa loma. Tai tämä päivähän mulla vielä on, mutten aio mitään sen kummempaa tehdä kuin tarkistaa työkoneen toimivuus ja työmailit.



Last weekend of my summer holidays. Must... do... something! Ended up hanging outside Ropecon (role-playing convention) seeing friends and admiring cosplays, and going to a free psytrance happening to Alppipuisto park. As I was walking around the park trying to locate my friends, I saw Tunna from Madventures in a Runteli T-shirt (really weird, like super weird, but funny Finnish band) with a tortoise. That, and the whole happening was kinda absurd, most of the time I was following the surroundings eyes wide open.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

John Smith Rock Festival

Before the Dawnin jäähyväiskonsertti oli Lahden Finlandia-talolla 23.2.2013, siellä olin minäkin. John Smith-festareille lähtö oli sillä selvä, kun julkistivat kiinnittäneensä sinne Before the Dawnin. Toinen mua suuresti kiinnostava kiinnitys oli Dynazty ja niiden kahden bändin vuoksi totesin täysin kannattavaksi lähteä Laukaalle yhdeksi illaksi.


Perjantaina otin kaveripariskunnan kyytiin ja lähdettiin matkaan, tietä oli kuljettavana hippasen vajaat 300 km. Kylpylähotelli Peurungan alueelle toista vuotta pystytetty festari oli kyllä hirmuisen nätillä paikalla. Parkkis oli pistetty pellolle ja parin askeleen jälkeen mun kangaskengät oli päästänyt kaiken veden läpi, sukat olivat loppureissun litimärät. Olinhan kyllä katsonut, että iltapäivällä sataa ja ottanut sadeviitan varmuudeksi mukaan, mutta fiksuna jätin maiharit kotiin.


Ei meillä turhaan jäänyt luppoaikaa, alueella oltiin reilua varttia ennen Dynaztyn aloittamista. Eturiviin, wohoo! Siinä meidän porukan neljäs henkilö meitä jo odottelikin. Edellisen ja ensimmäisen kerran näin Dynaztyn viime joulukuussa On the rocksissa, jonka jälkeen teki mieli lähteä heti seuraavana päivänä Tampereelle katsomaan heidän seuraavaa keikkaa. Tän keikan jälkeen mietin olisko niillä esim. seuraavalla viikolla keikkaa jossain päin Ruotsia, voisin sinne lähteä viimeisellä lomaviikollani. Ei ollut, sniff. Mut löytää tosta alemmasta Dynazty-pikselimössökuvasta heti kitarankaulan vasemmalta puolelta.



Alueella oli kaksi lavaa ja toisella lavalla aloitti heti seuraava bändi edellisen lopetettua, mikä oli musta hyvä systeemi - tiesi heti minne seuraavaksi suunnata eikä ollut turhaa peukaloidenpyörittelyaikaa bändien välissä. Before the Dawn oli ihan perus ok hyvä, mutta pidin paljon enemmän Dynaztystä ja sitä olin enemmän odottanutkin.


Bändien jälkeen sade alkoi viimein lakata, kierrettiin vielä aluetta törmäten tuttuihin, tsekattiin merkkaripiste ja kuunneltiin pari biisiä S-Toolia, mutta päätettiin porukalla, että eiköhän tää ollut tässä. Lähdettiin ajelemaan kaupan kautta Jyväskylään, jossa kaverit olivat luvanneet meidät luoksensa yöksi majoittaa. Ihan hyvä, että lähdettiin aikaisin, jotta ehti heidänkin kanssaan hengata.

Seuraavana päivänä lähdettiin puolen päivän aikaan takaisin kotiinpäin. Tutkailin kotona lisää noita Dynaztyn tulevia keikkoja ja vähän tekisi mieli tehdä pienimuotoinen roadtrip Ruotsissa marraskuun alussa, kun neljällä keikalla lämppäävät Battle beastia. Tai jos ainakin Tukholman keikalle. Nooh, siihen on vielä aikaa.


Second festival of this summer was John Smith Rock Festival at Peurunka. Went there to see Dynazty and Before the Dawn, both high on my favourite bands-list. Was not disappointed. <3___<3 Those were the only good bands there and because of that and crappy weather (I did have a waterproof poncho with me, but after the first few steps outside my shoes and socks were completely wet) we decided to leave and go to Jyväskylä to our friends who had kindly promised to accommodate us for the night. Actually it was better to leave the festival early so we had more time to hang out with them.

I had the same reaction after Dynazty's gig now as I had the last time. After the On the rocks gig 12/2016 I thought of going to Tampere the next day where their next gig would be. I didn't though, I was too tired. And now I wondered if they'd have a gig somewhere next week since it's still my summer holiday. They don't, hnngh! Aaand now I'm thinking of doing a roadtrip to Sweden on November when they have a small four gig tour with Battle beasth. Hmmm!

torstai 20. heinäkuuta 2017

Se aika vuodesta - Kesämöksäbileet

13.7. TO: Hain Eetun klo 16 töistä ja lähdettiin Somerolle. 1h 30min päästä oltiin mökillä. Heitettiin kamat sisälle, tehtiin inventaaria ja lähdettiin käymään kaupassa. Pistettiin sauna päälle ja vielä illalla Eetu lähti kotiin, sillä oli perjantaina töitä, mutta minä jäin jo mökille. Olin ottanut sähköpumpun mukaan ja pumppasin uimalelut ja aloittelin uutta kirjaa, mulla on nyt Karin Slaughtereita työn alla.

14.7. PE: Heräilin jo aikaisin, mutta tunnin-parin jälkeen kävin päikkäreille. :') Luin kirjaa, kävin suihkussa, pistin meikkiä naamaan. Ensimmäinen vieras tuli neljän pintaan, loput ripottelivat paikalle seuraavien vajaan kolmen tunnin aikana. Meitä oli 14 perjantaina ja lauantaina 17.



Olin etelänmatkallamme edelliskuussa Tallinnassa sanonut Ksenialle, että onpa hänen huivinsa pehmeä. Se oli Ecuadorista tuotu alpakanvillainen noin kaksimetrinen huivi. Se toi mulle nyt lahjaksi samanlaisen, mutta erivärisen. Oih! En tiennyt elämässäni olevan alpakkahuivin kokoista aukkoa, mutta nyt se on täytetty.

Perinteisesti oli terassilla hengausta, juomaa, saunaa, vesileluja, uimista, grillausta, lakucalypse. Uutena tikan heittelyä, iskä oli pistänyt meille tikkataulun koivuun mun pyynnöstä. Testissä  oli jekkumunashotti, joka oli netistä löydetty etsimällä erilaisia jekkudrinkkejä. Ei kuulemma ollut ollenkaan niin pahaa kuin olivat kuvitelleet, limainen koostumus vähän haittasi.



15.7. LA: Olin ylhäällä ysin pintaan, siivoilin siinä ja keräilin pulloja, ja melko aikaisin noi muutkin heräili. Eetu pisti Via Dolorosan soimaan ni kyllä se siitä. Lähdettiin ennen yhtätoista yhden autollisen voimin Somerniemen torille. Kyllä me siellä melkeen tunnin verran saatiin aikaa kulumaan.



Pyörähdettiin mökillä. Yksi vieras oli lähdössä Espooseen kaverin 30-kymppisillä kakkukahveille ja olisi tulossa myöhemmin takaisin. Toinen vieras lähti noutamaan vaimoaan. Kauppareissua varten mun mukaan lähti  kolme henkeä. S-marketista löytyi mulle salaattikamat, halloumia, karkkia ja 3/4 osti jätskit. Muumi osti ankan ja kyniä, ankasta muotoitui monisukupuolinen, kaljuuntuva, corpsesilmäinen, isotissinen vittu fuckass-popedankka. Kuvassa ei ole edes sen final form.


Hippasin piti natseilla ja kertoa talon säännöt. Kuten, että jääkaappi on vain ruoille (ettei sitä tungeta kaljoja täyteen) ja laiturille ei mennä (ponttooni ponnahtelee sieltä kuitenkin ylös) ja tärkeimpänä, ettei Popedaa soiteta (oi kuinka vihaankaan sitä yhtä tiettyä uutta biisiä). Listalle ilmestyi vaikka mitä viikonlopun aikana, kuten hauskanpito kielletty, terassille ja käsilaukkuihin ei oksenneta (on tapahtunut) ja Marjuttia ei saa kiusata, sekä muita monia epäasiallisuuksia. :')


Mökillä kävin suihkussa ja meikkasin ja sitten olinkin valmiina... noh, istumaan rauhassa ulkona. Edellispäivänä oli ollut vähän vilpoisaa, mutta nyt oli semmoiset kivat 21 astetta ja hyvin tarkeni ulkona.

Osa hengaili terassilla, osa retkihuovalla ja uimaleluilla nurtsilla. Kuudelta kaikki poistuneet vieraat ja uudet vieraat olivat saapuneet. Maija oli tehnyt jallupätkisjuustokakun tuomisiksi. Oli tikkakisaa. Oli flunkyball-kisaa. Kun kaikki oli paikalla, otettiin yhteiskuva. Oli lappupeliä ja taas saunomista, uimista, grillausta. Parasta hyvää peruskesähuttua.

 















16.7. SU: Nukuin pidempään kuin edellisaamuna, siivoilin taas ja tällä kertaa muiden herääminen kesti kauemmin ja oli vaikeampaa. Kuitenkin kahteen mennessä kaikki olivat nousseet, keränneet kamansa ja ehtineet vähän hengaamaankin. Jätin imuroinnin itselleni myöhemmäksi ajankohdaksi. Uusi ennätys tehtiin siinä, ettei kukaan unohtanut edes yhtä sukkaa mökille. Kaikelle löytyi omistaja.


Kahden pintaan mentiin porukalla Didimiin syömään, kuten tapana kesämöksäsunnuntaisin on. Melko nopeasti saatiin isosta porukasta huolimatta pitsut ja keput kaikille. Jonotimme ulos asti. Tästä porukka lähti kotiin ja minä ja Eetu mentiin palauttamaan pulloja.



Takaisin mökillä Eetu lösähti sohvalle ja nukahtikin siihen kolmeksi tunniksi. Oli vissiin ollut rankkaa. :D Minä imuroin mökin ja luin terassilla, oli viikonlopun lämpimin päivä. Alkuillasta grillattiin, mutta kesken kaiken Eetu sanoi, että "Marjut, mä en pysty tähän" ja meni takaisin sohvalle ja minä jatkoin grillausta. Oltiin vielä yksi yö mökillä, kun molemmilla oli maanantai vapaa.

17.7. MA: Heräiltiin kymmenen aikoihin. Ruvettiin samantien pistämään kamoja kasaan, syötiin aamupalaa ja lähdettiin kotiinpäin. Mökki oli kuin uusi as in mitään ei pistetty rikki, wohoo! Ja sit äkkiä himppeen katsomaan Game of Thronesia!