torstai 19. tammikuuta 2017

Elämäni pelit

Luulen, että mun ensimmäiset videopelikokemukset ajoittuu ala-asteelle eli 90-luvun alkuun. Saatiin siskon kanssa NES, johon ensimmäinen peli oli kasetti, jolla oli Super Mario Bros., Tetris ja Nintendo world cup. Se tai vanhemman serkkupojan luona tietokoneella pelattu Prince of Persia oli mun ensimmäinen kosketus videopeleihin. Mun siistiin ja loogiseen luonteeseen Tetris sopi jo pienenä hyvin, tykkäsin siitä ihan älyttömästi. Samoin Super Mariota tuli pelattua minkä kerkesi. Mulla on pikkusisko, joten maailmankaikkeuden kirjoittamattoman säännön mukaan minä olin aina Mario ja sisko oli Luigi. Yhtä NESin ohjaimesta on hippasen liimailtu kasaan erään hermoihin käyneen pelisession jälkeen. Pinna paloi ihan tuossa... ööö... no yli kaksikymppisenä kuitenkin. :D Keski-Suomen serkkupojilla oli NESille Duck hunt, sitä pelattiin aina siellä käydessä. Olin kade! Marion jälkeen hyvänä kakkosena mun rakkain NES-peli on Ducktales.


Kävin ala-asteaikoina uuuseiiiin parhaalla kaverillani. Barbileikkien ohessa pelailu vei aikaa. Kaverilla oli SNES, jota kautta etenkin Donkey Kong Country, Mortal Kombat ja The Great Circus Mystery tuli tutuiksi. Kun saatiin siskon kanssa Pleikkari, mun ehdoton suosikki oli Tekken, johon siihenkin tutustuin parhaan kaverin luona. Crash Bandicoot Warped oli myös kova. PS1 päivittyi jossain vaiheessa PS2:een. Jonkun aikaa kotiin tuli PlayStation-lehti. En ole koskaan omistanut PC-pelejä, mitä nyt tuon Prince of Persian lisäksi kaverilla pelasin Manua ja Mattia sekä Galileita (joka muuten oli pelimuseossa näytillä). Usein pääsiäislomilla käytiin Ikaalisten kylpylässä, jonka pelihuoneessa oli Sega. Sieltä on mun ainoat (lämpimät) kokemukset Sonicista. Vasta aikuisiällä omaan kotiin muutettuani ostin itselleni SNESin ja kaikki siihen omistamani pelit ostin tuolta silloiselta parhaalta ja edelleenkin hyvältä kaverilta.



Läimin korttia ennen aika paljonkin, varsinkin iskän kanssa. Maijaa, seiskaa ja ristiseiskaa. Aikuisiällä olen löytänyt vain pari uutta peliä: Skip-bon, Guillotinen, Carcassonnen ja Dalmutin. Kaikki lauta- tai korttipelejä ja ensimmäiset kolme löytyy kotoa. Täältä löytyy myös Monopoly, Kimble, Alfapet, shakki ja Muuttuva labyrintti. Porukoiden luona tai mökillä on ainakin Trivial pursuit, Arvaa kuka, Twister ja torilta löytynyt prätkähiiripeli Seikkailu Chigacossa. Kotona on myös kauhia kasa Lamentations of the Flame Princessia, vaikken sitä ole tosin koskaan pelannut vaan olen tuon pelin, kirjoja, julisteita ja paitoja saanut pelin luojalta.


Kriteerini videopeleille: ei saa olla liian vaikeita, ei liian nopeatempoisia, ei liian pitkiä, eikä liian pelottavia. Eikä varsinkaan saa olla mitään internet-yhteyttä vaativia tapauksia, joissa joutuu olemaan tekemisissä tuntemattomien kanssa. En aikoinani kestänyt edes Tomb Raiderissa kartanossa kuljeskelua, koska se tyhmä hovimestari, joka ei ymmärtänyt henkilökohtaisen tilan käsitettä, ilmestyi aina jostain nurkan takaa aiheuttamaan sydämentykytyksiä. Hyi kauhee.

Mitä olen viimeksi pelannut... Lauantaina pelimuseossa Pong, nopeustesti ja Neo Geolla Puzzle bobble. Eilen Hugoa 2:sta, jonka ostin huuto.netistä ja joka tuli eilisen postin mukana, eikä sen takia kerennyt noihin aikaisemmin otettuihin kuviin. Muuten menee pelailu viime vuoden puolelle. Varmaankin netti-Carcassonnea katsoessani Supernaturalia. Jouluna iskän kanssa Skip-boa.


My first console was NES and the first game was a cassette that had three games: Super Mario Bros., Tetris and Nintendo world cup. My first videogame experience was either that or Prince of Persia (PC) that my cousin let me play. My favourite games to NES was/is Super Mario Bros. and Ducktales. One of the controllers is fixed with glue after I once threw it to the wall with the force of a thousand suns after a nervewrecking game. As the unwritten rule goes, I was always Mario and my little sister was Luigi.

I use to visit my best friend a lot when I was in elementary school. She had SNES. We played Donkey Kong Country, Mortal Kombat and The Great Circus Mystery. When my parents bought us Play Station (and later PS2), my favourite game was Tekken. Second place went to Crash Bandicoot: Warped. About 6-7 years ago I bought myself a SNES and that old friend of mine sold me some of the games we used to play when we were little.

I played card games a lot with my dad. The past ~5 years I've only found a few new games: Skip-bo, Guillotine, Carcassonne and Dalmuti. All board or card games, first three I have here in my home. I have here also Monopoly, Kimble, Alfapet, chess and Labyrinth. At my parents place or at their summer cabin I think there are Trivial Pursuit, Guess who, Twister and a Biker mice from Mars-boardgame. I have here also tons of Lamentations of the Flame Princess-stuff though I have never played it.

My criteria for videogames: cant' be too hard, not too fast-paced, not too long and not too scary. And I definitely don't want to play games online where I have to interact with strangers. So mainly I just play the old familiar games that I already know. Except now I bought Hugo 2 for PS1. I only tested it with practice mode and that was enough excitement for one night. :') I didn't even stand (and I guess I still don't) wandering at the Tomb Raider mansion because of that stupid butler who had no comprehension of personal space whatsoever and always emerged behind every corner to cause heartthrob. Goddamned.

2 kommenttia:

  1. Lainasin (pöllin) Mikolta tommosen NES:in vast pari vuotta sitten julkaistun pelin, missä on samaan kasettiin ängetty 150 eri peliä. Kelaa, 150 NES-peliä samalla kasetilla,,,,niinku melkee kaikki. :D Pitäs joskus alkaa tykittelee niitä vieraampia siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googletin ton ni olis siellä ehkä pari jotain mitä voiskin kokeilla ihan nimen perusteella, kuten Aladdin. :D

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)