keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Bali part 3/3: Uluwatu ja Kuta

ULUWATU

7.3. KE: Oltaisiinkohan oltu vähän ennen seiskaa pystyssä. Kerättiin kamoja kasaan ja klo 8 käytiin viimeisellä aamupalalla Gili Airilla. Kesken kaiken aamupalan alkoi satamaan. Yölläkin oli satanut rajusti useamman päivän tauon jälkeen.

Kymppiin asti hyödynnettiin bungalowia ja pakattiin loputkin kamppeet kasaan. Klo 10 kirjauduttiin ulos, maksettiin hotelli ja otettiin hevoskärryt satamaan. Koko päivä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita alkaen noista horjuvista ja kaatumisvaarassa olevista kärryistä. Rystyset valkoisina puristin kärryn kattopalkkia.

Satamassa meinasi olla lippujen kanssa ongelmaa, vaikka oltiin jo sinne ekoina sunnuntaina ilmoittauduttu. Ensin väittivät, että on täynnä ja sen jälkeen, että oltaisiin menossa johonkin toiseen satamaan. Onneksi oli nimi kuitenkin listassa ja mulla sähköposti tulostettuna, että Padangbaihin ollaan menossa.

Odoteltiin satamassa 1,5 h fastboatia, joka oli puoli tuntia myöhässä. Oli paljon tylympi matka kuin Gileille tullessa, kovempi merenkäynti. Vähän pelotti, mutta ei kuitenkaan tullut huono olo tai mitään. Vähän koitin nojailla seinään ja torkahtaa.

Lipun hintaan olisi kuulunut shuttle bus Jimbaraniin, se olisi kestänyt 3-3,5 tuntia ja siihen päälle toisen kyydin metsästys hotellille, mutta päädyttiin ottamaan oma taksi. Sillä kesti reilu kaksi tuntia. Kuskilla oli vaikka mitä säätöä: kerran pysähdyttiin, että veli on menossa Denpasariin ja vaihdetaan autoa siihen, sitten se kuulemma perui, kerran se pysähteli oikeiden taksien kohdalle, että mihin suuntaan tästä pitäisi jatkaa, koitti pyytää meiltä tietullimaksua, kaahasi 160 km/h ja vielä halusi tippiä, vaikka oltiin sovittu, että 400 000 rupiaa, eikä mitään yllätyskustannuksia ja kättä päälle. Eikä sen enempää annettukaan.

Yhtenä kappaleena päästiin kuitenkin hotellille viiden aikaan. Satria bungalowissa oltaisiin kaksi yötä. Hetkeksi istahdettiin, vaihdoin vaatteet ja etsittiin ravintola, aamiaisesta oli kulunut ~9 tuntia. Aika below average ruokaa ja samassa ravintolassa tulisi olemaan hotellin aamupala. Telkkari ravintolassa oli auki ja sieltä meni joku omituinen pojan biologinen kasvu- ja kehitystarina, joka ei sopinut millään tavalla ruokatilanteeseen. :D

Hetki mietittiin, että pulahdettaisiin altaassa, mutta jämähdettiinkin huoneeseen. Väsytti jo heti hotellille tullessa. Jaksoin kuitenkin pinnistellä kasiin asti ennen kuin aloin nukkumaan.


9.3. TO: Viimeinen kokonainen päivä Balilla. 7-7.30 heräiltiin, mutta vasta muutaman tunnin päästä mentiin aamupalalle. Eetu sai väärän mehun, molemmat meidän mehut oli vähän meh, ja banana pancakea en saanut kokonaan alas. Tarjoilijapojan englantikin oli vähän niin ja näin. Oikeastaan lähes kaikilla englanti oli vähän niin ja näin, niin sankka aksentti, että mulla oli usein vaikeuksia saada siitä selvää, mutta onneksi Eetu oli siinä leikissä parempi.

Jatkettiin aamupalalta samantien kävellen matkaa Uluwatu templelle, joka oli 1,6 km päässä. Täällä ei ollut niin tiuhaan asutusta, eikä muutenkaan krääsän myyjiä tai taksikuskeja huutelemassa joka nurkalla.

Uluwatu temple oli 30 000 rupiaa eli vähän reilu 2 e sisään ja siihen kuului sarongin ja vyön laina. Temppelialue oli iso, mutta suurin osa siitä oli jyrjänteen reunalla meneviä polkuja ja näköalakohtia. Reissun toinen yhteiskuvapyyntö tuli kiinalaiselta turistilta, hän halusi meidät molemmat kuvaan. Suostuttiin kyllä joka kerta, vaikka olikin omituista. :P




Käytiin istuskelemassa parkkiksen vieressä kahvilassa ja viimeinkin kokeiltiin fresh young coconutia eli juotiin suoraan kookoksesta. Oli tunkkaisen, jotenkin likaisen makuista. Sen sijaan itse se kookos siinä sisällä oli hyvää, vaikken yleensä tykkääkään, tää maistui laimeammalta, haaleammalta.




Poistuttiin temppelin lähettyviltä ja käytiin lähimpinä olevassa wifillisessä ravintolassa ottamassa juoamt, jotta Eetu sai tilattua meille uberin. Ekaa kertaa kookosta, ekaa kertaa uberin kyydissä! Kaikkea sitä!

Viilennys oli tarpeen, joten pulahdettiin hotellin uima-altaaseen. Viilettelin lisää ilmastoiduissa sisätiloissa, kun Eetu otti arskaa. Minä en rusketuksesta perusta, välttelen mahdollisuuksien mukaan, enkä paljoa väriä matkalla saanutkaan, success.


Puoli neljän aikaan otettiin seuraava uber, joka epävarmoin elkein vei meidät reilulla eurolla Blue point beachin holleille. Loppumatka oli suljettu autoilta, edessä pitkät portaat. Täällä rannat on jyrkkää kalliota ja mereen pääsee aukoilta kalliossa, ei siis ole oikein perinteisiä hiekkarantoja, mutta tuolla olikin lähinnä surffaajia ja heille isoja aaltoja.

Ihan ensin etsittiin ruokamesta, jotta saataisiin tankattua lisää voimaa. Söin elämäni kivuliaimmin annoksen eli kanaa jollain superchilisoosilla.

Käytiin yksi kiva luola-ranta-asia katsomassa. Moni aliarvoi sen miten pitkälle ja millä voimalla aallot tulivat. Kaksi naista istui kivellä, mutta aaltoi kasteli heidät kokonaan. Eetu poseerasi toisella kivellä, kengät kastuivat.



Alettiin kapuamaan ylös, ylös, ylös, miten olivatkaan saaneet rakennettua kojuja ja rafloja jyrkkään rinteeseen. Mentiin lopulta toiseen ylimmistä sunset view-baareista odottelemaan auringonlaskua, vaikka siihen oli vielä 1,5h. Eetu otti kaljan, minkä sikahyvän mansikkamilkshaken, joka maistui jätskikiskamansikkapallolta. Aika kului hyvin surffaajia pällistellen ja hihitellen laiskasti katoilla etenevälle ja taukoja pitävälle niin lihavalle apinalle, hihhih. Baarissa kävi myös laihempi apina, se ei ollut ollenkaan leppoisa, vaan aggressiivinen ja joku myyjä sitä siinä hääti pois. Tuli siihen joku kyselemään, että haluttaisko huumeita, häneltä löytyisi vaikka mitä. Juu ei kiitos.




Auringonlasku oli vähän pilvien takana peitossa ja lähdettiin ennen kokonaan pimenemistä kävelemään takaisin hotellille. Käytiin matkalla kiskalla, josta ostettiin paikallinen suklaariisipatukka ja reissun halvinta vettä. Hyvin vähän syötiin mitään ekstraa tai hyvää, pari Snickersiä. Balilla/Gileillä ei myydä yhtikäs mitään normaalia irtokarkkia, paria tuttua tuontisuklaata on eli juurikin Snickersiä ja Tobleronea näin. Sipsuja kyllä löytyy vaikka millä mitalla, pikkupusseissa.


KUTA BEACH, DENPASAR-SINGAPORE-KÖÖPENHAMINA-HELSINKI, KOTI

10.-11.3. PE-LA: Heräilin joskus puoli kasin aikaan, Eetu oli jo hereillä. Löllittiin sängyssä ja pakkailin kamani. 9.30 mentiin aamupalalle ja otin ekaa kertaa aamulla muuta kuin lättyä: koitin munakokkelia paahtoleivällä ja tomaatilla ja appelsiinimehua, tänä aamuna meni kaikki alas, vaikka palvelussa olikin parantamisen varaa.

Hengattiin viimoseen asti huoneessa ja vähän vajaa klo 12 kirjauduttiin ulos. Otettiin uber Kuta beachille. Reilu tunti meni vaikka matka oli suht lyhyt. Huomasi, että mestat on turistirysäisemmät, oli korkeampaa rakennusta ja ostoskeskuksia ja tunnetumpia länkkäribrändejä. Käytiin Kuta beachin ns. pääporteista sisään. Samantien reissun kolmas ja vika yhteiskuvapyyntö tuli intialaispariskunnalta, meidän piti poseerata heidän molempien kanssa ja kummankin kännykkäkameroille, tuossa alla tää pariskunta näkyykin, nainen ottaa kuvia Eetusta ja miehestään. :D



Googlemapsista oltiin bongattu Bali sea turtle society, joka oli ihan parisenkymmentä metriä porteista. Eipä siinä juuri muuta ollut kuin iso puoliksi peitetty kilpparirakennelma ja vähän infoa. Viideltä olisi ollut seuraavan pikkukilpparien vapautus, mutta meillä ei ollut niin pitkälti aikaa. Jatkettiin kävelyä rannan kävelytiellä. Käytiin ostoskeskuksessa pyörimässä hetken ja nauttimassa ilmastoinnista ja jatkettiin toiselta puolelta ostaria kunnon tiellä kävelyä. Käytiin syömässä jossain vähän bleh ruokaa. Marketista piti ostaa vain vettä, mutta löydettiinkin kaikille tuliaisia. Käveltiin lentokentälle asti, matkaa tuli Kuta beachilta vain about 2 km.


Pari tuntia jouduttiin odottelemaan kentällä. Istuskeltiin, pelailtiin, käytettiin airport-wifiä ja söin kahviossa supermakean Suomihintaisen brownien, jotta saatiin nauttia heidän tuulettimesta. 3h ennen lentoa mentiin turvatarkastuksen, passintarkastuksen ja check-inin läpi. Boarding pass ja/tai passi tahdottiin nähdä neljässä eri kohtaa.

Taxfreessä pistettiin rahaa sileeksi, ostin duriankakkusia ja Eetu indonesialaista viinaa, nämä seuraavan illan mahdollisia vieraita ajatellen, ja Silppuri-vahdeille balilaista kahvia. Aika kului hyvin ennen boardingin alkua. Minä vaihdoin puhtaat ja lennolle/Suomeen sopivammat vaatteet ylle.


2,5 h pitkällä Denpasar-Singapore-välillä katsoin leffan Nainen junassa, nyt kun olin kirjan ehtinyt edellisviikolla lukea. Singaporessa ei juur muuta ehditty kuin mennä kahden turvatarkastuksen läpi ja siirtyä seuraavalle lennolle. Kööpenhaminaan lensi 13 tuntia (menomatka oli 11 h), hyhhyh. Tunnissa tuli ruoka ja onneksi sen jälkeen nukahdin seitsemäksi tunniksi. Auttoi tosi paljon ajankulussa. Kuitenkin vikat tunnit olin hereillä. Katsoin Doctor Strangen.

Kööpenhaminassa oltiin klo 6.10 paikallista aikaa ja meillä oli 2h ennen vikaa lentoa. Jokaisella lennolla oli joko edellisrivissä, kaksi riviä edempänä tai vieressä lapsia - itkeviä, kitiseviä, huutavia, kiljahtelevia lapsia. Hnggh. Me molemmat jouduttiin ottamaan pitkiä rauhoittavia hengenvetoja. Vika lento oli vain 1,5 tuntia, meni hujauksessa.

Alla kuva meno- ja paluumatkalta. Hippasen merivesi ja aurinko haalisti hiusväriä...


Täti oli hakemassa meitä kentältä, kone laskeutui klo 10.50. Suomessa oli ihan kevätilma, +8 oltiin luvattu ja aurinko paistoi. Kotona katsottiin postit läpi, tyhjennettiin reput, laitettiin lämmitystä kovemmalle ja pistettiin pyykit pyörimään. Koska jääkaapissa oli lähinnä ketsuppia, lähdettiin käymään kaupassa ja vaihtamassa loput rupiat euroiksi Forexissa.

Kauppa-asiat hoidettuamme ja kotona syötyämme pistettiin sauna päälle ja lämpenemisajalla siivottiin talo. Teki hyvää saunoa ja jynssätä kunnolla kaikki lika (=rusketus) pois. Pyykkäilin pari koneellista vaatteita ja soittelin äidille, että ollaan kunnossa. :P

Miksi me ruvetaan 24h matkustamisen jälkeen siivoamaan, you might ask. Meille oli tulossa pari kaveria kylään, ja Eetu ja toinen vieras olivat yhdessä lähtemässä Moonsorrow'n keikalle. Onneksi en itse pidä Moonsorrow'ta juuri minään, joten ei tarvinnut valvoa sen takia pitkään. Indonesialaisella viinalla ja duriankakkusilla ei ollut isoa menekkiä, ihan niin kuin uumoilinkin. :') Duriankakkuset haisi lääkkeelle, mutta onneksi ei maistuneet oikein miltään, ei tosin hyvältäkään. Durian on siis tosi haiseva hedelmä. Kun Eetu ja vieraat lähtivät kympin aikaan, kaaduin sänkyyn. En varmaan koskaan ole nukahtanut niin nopeasti.

The End. Oli kyl super ihana ja rento loma, ihan toisenlainen kohde kuin missä oon aiemmin käynyt. Ensimmäinen kerta Aasiassa. Jos nyt hetken tauko näistä reissujutuista...

4 kommenttia:

  1. Haluan vaan sanoa että oli kiva lukea näitä reissupostauksia! Oma matkakuume vaan nousee kun lukee näitä.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! :) Ensi kuussa seuraavan matkan jälkeen saat lisää lukemista! :P

      Poista
  2. Aivan mahtavaa settiä lukea näitä! Matkakuume nousi myös täällä :D
    Muuten, teitä varmaan luullaan kuuluisiks rokkareiks ku teistä otetaan kuvia noin ahkerasti ulkomailla XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, "en kyllä tunnista, että kuka vois olla, mutta otetaan kuva varmuuden vuoksi". :'D

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)