sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Storytime - Nyrkki silmään

Multa kysyttiin en ole koskaan-postauksessa miten toi turpaansaamishomma oikein meni. Näin: Olin 16 tai 17 ja oltiin kaverin kanssa kävelemässä Nummelan keskustasta amikselle, siellä oli joku limudiscotyylinen happeningi. Kaveri vaihtoi kielen suomesta ruotsiksi ihan vain huvin vuoksi. Edessä kävelevän pariskunnan nainen ei ilmeisesti ruotsalaisista kovin välittänyt ja hän hidasti meidän viereen. Ehdin sanoa "moi..?", kun mut jo pannutettiin maahan, siinä maatessani vielä nopeasti retuutettiin, revittiin takin huppu rikki ja sit tää nainen siirtyi kaverin puoleen. Jotain hurri-kommenttia ehti tulla jossain välissä. Pariskunnan mies vaan seisoi paikoillaan ja totesi, että toi nyt on vähän tommonen. Että ilmeisesti tässä ei ollut mitään uutta ja ihmeellistä. Tän henkisesti vakaan pariskunnan lähdettyä siirryttiin amikselle, siellä oli ensiapupiste, jossa meidän kunto tarkistettiin ja mun silmällä pidettiin kylmää. Ei onneksi muodostunut edes mustelmaa, vaikka arka se aikansa olikin. Myöhemmin kävi ilmi, että ko. nainen on ilmeisesti ihan luonut uraa Nummelan baareissa käyden milloin kenenkin kimppuun. Sankari. _b Oli eka ja vika kerta, kun olen ollut ihan oikeassa tappelussa, eikä ollut edes nakkikiskalla aamuyön tunteina! Äiti mut tuli hakemaan myöhään illalla keskustasta, en muista sanoinko sille asiasta, mutta väittäisin sanoneeni. Olihan se takin huppukin revennyt ja se vietiin korjaukseen. (Porukat on ollut vajaat kaksi viikkoa mun blogista tietoisia, että viimeistään kohta tieto tästäkin heidät löytää. :D)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)