sunnuntai 26. maaliskuuta 2017
Storytime - Nyrkki silmään
Multa kysyttiin en ole koskaan-postauksessa miten toi turpaansaamishomma oikein meni. Näin: Olin
16 tai 17 ja oltiin kaverin
kanssa kävelemässä Nummelan keskustasta amikselle, siellä oli joku
limudiscotyylinen
happeningi. Kaveri vaihtoi kielen suomesta ruotsiksi ihan vain huvin
vuoksi. Edessä kävelevän pariskunnan nainen ei ilmeisesti ruotsalaisista
kovin välittänyt ja hän hidasti meidän viereen. Ehdin sanoa "moi..?", kun mut jo
pannutettiin maahan, siinä maatessani vielä nopeasti retuutettiin,
revittiin takin huppu rikki ja sit tää nainen siirtyi kaverin puoleen.
Jotain hurri-kommenttia ehti tulla jossain välissä. Pariskunnan mies
vaan seisoi paikoillaan ja totesi, että toi nyt on
vähän tommonen. Että ilmeisesti tässä ei ollut mitään uutta ja
ihmeellistä. Tän henkisesti vakaan pariskunnan lähdettyä siirryttiin
amikselle, siellä oli ensiapupiste, jossa meidän kunto tarkistettiin ja mun
silmällä pidettiin kylmää. Ei onneksi muodostunut edes mustelmaa, vaikka
arka se aikansa olikin. Myöhemmin kävi ilmi, että ko. nainen on
ilmeisesti ihan luonut uraa Nummelan baareissa käyden milloin kenenkin
kimppuun. Sankari. _b Oli eka ja vika kerta, kun olen ollut ihan
oikeassa tappelussa, eikä ollut edes nakkikiskalla aamuyön tunteina! Äiti mut tuli
hakemaan myöhään illalla keskustasta, en muista sanoinko sille asiasta, mutta väittäisin sanoneeni. Olihan se takin huppukin revennyt ja se vietiin korjaukseen. (Porukat on ollut vajaat kaksi viikkoa mun blogista tietoisia,
että viimeistään kohta tieto tästäkin heidät löytää. :D)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)