tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pääsiäisloma Dubaissa

Vaadin tammikuussa siskolta listaa kohteista, joihin hän voisi kuvitella pääsiäisenä lähtevänsä mun kanssa. Neljästä vaihtoehdosta kolmessa olin käynyt, joten päädyttiin täten Dubaihin. Dubai ei ole ollut mulla mitenkään must see-listalla ja muutenkin ajatus siellä käymisestä oli ollut lähinnä bleh. Että joko sä makaat rannalla tai sitten kulutat minkä kerkeät useissa säädyttömän kokoisissa ostoskeskuksissa, joista kumpikaan ei ollut oikein mun heiniä. Pistin ennakkoluulot syrjään, tutustuin kohteeseen ja tein matkasuunnitelman.

Normaalin matkaan valmistautumisen lisäksi jouduin hommaamaan mukaan otettavasta reseptilääkkeestä englanninkielisen todistuksen ja kiinnittämään pakatessa huomiota helmojen ja lahkeiden pituuteen: sopivaa olisi olla sekä olkapäät että polvet piilossa. Biitsillä toki normaali ranta-asu. Mun henkilökohtaisesti piti vielä katsoa, ettei paidoissa ole mitään satan hell lucifer-meininkejä. :') Seuraavat seikat ei meidän reissuun vaikuttaneet: alkoholia ei saa oikein muualta kuin hotellien yhteydessä olevista baareista tai lentokentältä ja julkisesti päihtyneenä esiintyminen on rangaistava teko. Julkiset hellyydenosoitukset on kiellettyjä - ei halailua tai pussailua.

13.4.-14.4. TORSTAI-PERJANTAI

Mulla oli ihan normaali työpäivä. Puolessa tunnissa työpäivän jälkeen sain ihmistäydyttyä ja viimeisteltyä pakkaamisen. Eetu lähti kuskiksi kentälle, mutta ennen sitä kävin kaupasta ostamassa vielä pari juttua matkaan ja haettiin mun sisko kyytiin. Meidän kaikki lennot oli Qatar airlinesilla ja molempiin suuntiin oli Dohassa vaihto. Suora lento olisi ollut 6h, mutta puolet kalliimpi. Meidän lento lähti 17.30 ja oli semmonen kuuden tunnin rupeama. Katselin Passengersin, puolet Moanasta (jonka katsoin viimeksi Balin lennolla) ja sain pari tuntia nukuttua. Meillä oli kaksi tuntia Dohassa seuraavaan lentoon, joka oli vain tunnin mittainen. Oltiin perillä Dubaissa 04.40 paikallista aikaa. Aikaero Suomeen oli +1h.

Olin tutkinut miten päästä lentokentältä +60 km päässä olevalle hotellillemme: joko odotamme, että metrot aukeaa klo 10 (siis joka päivä paitsi perjantaina metrot lähti rullaamaan jo 05.30-05.50 aikaan), kuljemme erinäisillä julkisilla 2,5 tunnin ajan tai otamme taksin. Päädyttiin kaikista vaivattomimpaan vaihtoehtoon eli taksiin. Taksit oli Dubaissa halpoja, joten päädyttiinkin vain niillä liikkumaan paikasta toiseen. Etäisyydet oli kaupungissa yllättävän pitkiä, joten kävely oli suurimmaksi osaksi jo ennen matkaa poissuljettu vaihtoehto.

Kysyttiin hotellilla aikaisen check-inin mahdollisuutta, mutta koko hotellin ollessa täysi, ei kuulemma todennäköisesti päästäisi huoneeseen ennen klo 12. Tämä ei tullut yllätyksenä, mutta kysyttiinpä kuitenkin. Saatiin joka tapauksessa rauhassa hengata aulassa, käyttää vessaa ja jättää reput aulahenkilökunnan hoiviin.

Levähdettiin hetki sohvilla melkein nukahtaen kunnes kävin wc-tiloissa pesemässä hampaat, vaihtamassa vaatteet ja muutenkin vähän kohentamassa olemustani. Käytiin läheisessä Minimartissa, joka oltiin taksimatkalla nähty, ostamassa aamupalaa ja tultiin takaisin aulaan syömään. Sain kävelystä ja aamupalasta uutta energiaa ja päätettiin ruveta ruksimaan hotellin check-iniä odotellessamme listamme nähtävyyksiä.

Otettiin taksi lennosta ja käytiin katsomassa Jumeirahin moskeija. Se oli perjantaisin kiinni, joten kierrettiin vain ulkopuolelta ja otettiin muutamat kuvat. Tästä jatkettiin Jumeirah public beachille. Jo aamulla oli 30 astetta, yöllä laski vähän alle 30 ja joka päivä oli semmoiset +35 astetta. Olin ajatellut, että se sulaisin oitis, eikä peitetyt polvet ja olkapäät auttaisi asiaa, mutta oli oikeastaan aika helppoa. Balin +30 eksoottisen ja painostavan nihkeyden jälkeen kuiva kuumuus oli piece of cake.



Siinä rannalla samalla nähtiin maailman ainoa kuuden tähden hotelli Burj Al Arab ja huljuttelin sormiani Persianlahdessa. Meillä ei ollut uimis- tai arskanottosuunnitelmia, joten taas taksin kyytiin ja Dubai mall-ostoskeskukseen. Siellä oli +1200 kauppaa (ei herra jeesus pelasta mut nyt...) ja muun muassa elokuvateatteri, luistelukenttä, aquarium, peliluola/huvipuisto, mitä näitä nyt normaalistikin ostoskeskuksista löytyy, öh.



Mua kiinnosti lelu- ja karkkikaupat, siskoa luksusmerkkiliikkeet. Jossain vaiheessa alettiin miettiä ruokapuolta. Oltiin ensin aika spesifisiä mitä halutaan, mutta lopulta epätoivoisesti kyseltiin kaikista eteentulevista ravintoloista, onko heillä gluteenitonta ruokaa. Ei ollut. Päätettiin, ettei anafylaktinen shokki oo tän päivän juttu, joten luovutettiin ravintoloiden suhteen. Käytiin ostamassa marketista jotain ruoaksi kelpaavaa to go ja tultiin hotellille. Saatiin check-in tehtyä, kello taisi olla jotain lähemmäs puoli kaksi.








Noin kahden tunnin yöunia lukuun ottamatta (sisko ei ilmeisesti saanut sitäkään vähään koneessa torkutuksi) olin ollut menossa 1,5 vuorokautta. Tähän väliin sopi oikein hyvin parin tunnin päikkärit.

Käytiin katsomassa rooftop poolia, ostamassa vettä kaupasta (hanavesi on juotavaa, mutta pahaa) ja soittelin skypepuhelun Eetulle. Illalla koitettiin mennä iltapalalle hotellin ravintolaan, mutta sielläkään ei tunnettu koko gluteenittoman käsitettä, ei niin millään vaikka kuinka koitti selittää. Pyh. Iltapalatta sänkyyn sitten. Tää on ainoa huono puoli siskon kanssa matkustaessa, kun ei missä tahansa voi käydä syömässä.

15.4. LAUANTAI:

Hotellin aamupala oli tosi kämänen. Minä löysin sentään vähän jotain, mutta siskon vaihtoehdot jäi lähinnä seuraaviin: kurkku- ja tomaattisiivuja ja omenalohkoja. Onneksi sillä oli kuitenkin vähän evästä huoneessa edellispäivältä.

Mentiin viettämään rooftop poolille aikaa. Samalla hissillä tuli Tukholmassa asuva suomalainen nainen ja kohta seurasi muutakin suomalaista ja ruotsalaista samaa reissuetta, lasta ja ja lapsenlasta. Sisko otti aurinkoa, minä nyin ylleni auringonvarjon ja luin sen varjossa kirjaa - Wayward pinesin kakkososaa.


Googleteltiin löytyiskö minkäslaista kauppatyylistä ratkaisua lähettyviltä ja lähdettiin kävelemään kookkaammalle supermarketille kuin mitä meidän kadulta olisi löytynyt. Ostettiin ilta- ja aamupalajuttuja, tuliaisia ja käytiin hakemassa eksoottisesti Subwaystä lounasta. Hotellilla syötiin ja kävin peseytymässä ennen iltapäiväretkeä.

Meidän eniten odottamana juttu oli iltapäiväsafari. Mentiin kolmelta hotellin ulkopuolelle kyytiä odottamaan, joka tulikin melkein heti. Kuski jutteli meille kovasti, mutta kun haettiin kahdelta hotellilta kaksi pariskuntaa kyytiin, oli hän melkein koko ajan hiljaa muiden kanssa. Kuski oli vähän tietämätön mitä on ok sanoa ja mitä ei. Kun tuli puheeksi, että ollaan siskoksia kyseli hän riidelläänkö paljon ja minä sanoin, että "mostly when we are really tired", sisko jatkoi "...or hungry" ja kuski katsoi mua, että "you mostly hungry". Hehheh joo... Ehkä joku asiakaspalvelun alkeiskurssi olisi paikallaan. Myöhemmin hänen keskustelutaidoistaan lisää. Joka tapauksessa. Muut kyytiläiset. Toinen pariskunta oli Hollannista, mutta taustoiltaan Iranista ja Intiasta, toinen pariskunta oli Meksikosta ja olivat Dubaissa häämatkalla. Uusi morsian kysyi mun tatuoinnista onko tuo Game of Thronesista ja hekin kuulemma veljensä kanssa pitävät aina GoT-maratonin ennen uuden kauden alkamista.

Ajeltiin kolme varttia varsinaisen retken alkuun, aavikon laidalle, jossa pysähdyttiin hetkeksi päästämään renkaista vähän ilmoja pois. Parempi ajella aavikolla. Sit lähti. Hyi kauhee. Auto täyttyi kiljahduksista, kun kuski veteli menemään ihan tarkoituksella hullunlailla. Auto kallisteli ja pelkäsin sen kaatuvan ja puristin rystyset valkoisina penkkiä ja ovenkahvaa. Opin uutta - olen nössö. Selkä tihrusti hikeä enemmän ajon aikana kuin polttavan auringon alla.


Pysähdyttiin ottamaan kuvia ja tuijottelemaan Arabian aavikkoa. Aladdin onkin mun suosikki Disney-leffa. :') Meksikolaispariskunta myöhästyi annetusta ajankohdasta, jolloin kuski haukkui heitä muille laiskaksi ja pariskunnan saavuttua paikalle kyseli heiltä, että haluatteko jäädä tänne. Jatkettiin matkaa, tällä kertaa saman firman muiden autojen letkassa. Nyt sain pelata auton kippaamisen lisäksi kolaria. Tuntui, että meidän kuski halusi nokittaa kaikki muut ja meni kovempaa pidemmälle korkeammalle kaikkea enemmän kuin muut. Tuli toinen, lyhyempi, kuvaustauko, jolloin saatiin vettä.






Viimeinen etappi oli "beduiinileiri", joka siis kuitenkin oli ihan vain turisteille rakennettu hässäkkä. Siellä oli kamelilla ratsastusta, hiekkadyynisurffausta, shishanurkkaus, souvenir shop, hennatatuoija, sai kokeilla perinteisiä arabialaisia vaatteita, oli buffet-illallinen, shawarma-piste, arabialainen leipäpiste, tanoura-tanssiesitys ja vatsatanssiesitys. Olisin tuolla toivonut olleen enemmän aikaa, ei ehtinyt läheskään kaikkea kokeilla ja ihmetellä. Kävin ratsastamassa kamelilla, kokeilin arabialaisia vaatteita, katsoin molemmat tanssiesitykset, kokeilin erilaisia ruokia ja ostin mulle kotiin viemisiksi (Aladdinin) lampun ja perinteisesti magneetin.








Oltiin ensimmäisinä autolla ja taas kuski jutteli meidän kanssa, kunnes äityi hiljaiseksi muiden tullessa. Tällä kertaa aiheina oli, etten näytä 30-vuotiaalta, me ollaan tästä porukasta hänen lempparityypit, kuinka muka en ole naimisissa, kun olen 8v ollut suhteessa, tämä tarkoittanee sitä, että rakastan poikaystävääni enemmän kuin se mua ja kun keskustelu alkoi taas kääntyä mun kokoon, vaihdoin aihetta.

Toivoin, että meitä ei heitettäisi hotellille vikoina, mutta se oli turha toivo. Höpötys alkoi samantien, kun muut oli jätetty hotelleihin. Kuski tahtoi viedä meidät rannalle, mut vaimokseen, mutta kun lämmennyt, olisi siskokin kelvannut ja lopulta tämä meni siihen, että meidän pitää hänelle löytää suomalainen vaimo. Ihmetteli mistä tiedän, ettei mun poikaystävä petä mua, hänen mielestä avioliitossa ollessa pettämiskysymystä ei edes olisi, se ruksii tämän vaihtoehdon pois. Kyseli löytyykö meiltä whatsappia ja annettaisko numeroitamme hänelle ja hän lähtee rannalle sitten yksin itkemään. Nämä kaikki siis ihan hyvässä hengessä ja naureskellen, mutta kyllä mä toivoin, että olis nyt pitänyt vaan suunsa kiinni. :D

Hotellilla oltiin vähän ennen kymmentä ja käytiin samantien maate. Jokaisen aavikolla jaloittelun jälkeen tyhjensin kenkäni, mutta osa aavikkoa kantautui kengissä hotellille saakka.

16.4. SUNNUNTAI:

Skipattiin ihan suosiolla hotellin aamupala sen ollessa mitä on, ja syötiin omia eväitä. Koska oltiin jo perjantaina saatu niin paljon aikaiseksi, piti keksiä uutta tekemistä. Soukit eli erilaiset markkinat/basaarit on Dubaissa yksi suosittu nähtävyys, joten kokeillaans sellasta sitten.

Otettiin taksi gold soukkiin (katsokaas kuinka vaatimattomia kultakoruja) ja siitä käveltiin spice soukkiin. Kamalasti sisäänheittäjiä, kamalasti hiuskommentteja, kamalasti tyrkyttäjiä. Joku vanha paikallinen mies tahtoi mun hiuksista kuvan sekä mun kanssa kuvaan, hihitteli koko sen ajan. Hyvä, että pystyin valaisemaan hänen päiväänsä. :D Se hyvä puoli tosiaan oli siinä, että hellyydenosoitukset on kiellettyjä, ettei kukaan muutenkaan käynyt käsiksi tai koskenut millään tavalla. Mitään ei ostettu, mutta mausteista sai kauniita kuvia.







Jatkettiin matkaa Dubai malliin. Siskolla oli vielä kauppoja kierreltävänä + meillä oli klo 12.30 liput maailman korkeimpaan rakennukseen, Burj Khalifaan, joka oli siis tuossa kauppakeskuskompleksin yhteydessä. Meillä oli vähän ylimääräistä aikaa, joten sisko kierteli kauppoja ja minä päivitin reissupäiväkirjaa samalla kun viereisessä tuolissa joku nainen otti päiväunia. Raskasta tuo kaupoilla käyminen.



Oltiin ostettu liput ennakkoon, mutta eipä näyttänyt varsinainen lippujonokaan pitkä olevan. Ihan yhtälailla meillä kaikilla meni sitten sisäpuolella kolme varttia hisseille jonottamisessa. Parit fast track-lipun ostaneet käveli jonon ohi. Kauppakeskuksen ja pilvenpiirtäjän vieressä on Dubai fountain, maailman isoin suihkulähdesysteemi, jossa on päivittäin vesi/musiikki/valoesityksiä, jotka nekin ovat turistinähtävyys. Ei ne näin päivällä kovin kummoisilta näytä, illalla olisi ollut varmasti siistimpää. Yhtä näin vähäsen jonottaessa, vaikkei musiikkia kuulunutkaan.

Päästiin lipuillamme kerroksiin 124 ja 125. Sieltä korkeuksista käsin fountain show oli ihan mitätön, vaikka siinä vesi ylettääkin välillä 140 metriin. Maisemat sen sijaan oli ihan jees. Toivoin näkeväni Palmusaarille asti, mutta kun vuosituhannen vaihteesta asti on rakennettu ihan täysiä ja pahat ruuhkat on joka puolella päivittäin, on ilmansaasteitakin kertynyt. Selvästi näki, ettei ilma ollut puhdasta. Katsokaa vaikka kuvia uudestaan sillä silmällä! Vielä ysärillä nämäkin maisemat olivat suurimmaksi osaksi pelkkää hiekkaa.






Nyt oltiin varauduttu ja googleteltu gluteenittomia vaihtoehtoja tarjoavia ravintoloita (Dubai mallista löytyi peräti 5 kpl) ja päästiin ulos syömään, wohoo! Käytiin Social housessa syömässä ja sen jälkeen siinä vieressä jätskillä. Poikettiin taateliostoksille (ne on Dubain juttu, kymmenittäin erilaisia taateliasioita!) ja tultiin takaisin hotellille.

Mulla oli matkakatsottavana tabletilla Aladdin, sitä olin joka päivä pätkän katsonut ja nyt katsoin sen loppuun, soittelin skypellä Eetulle, pakkasin tavarani ja luin hetken aikaa. Kävin jo klo 18 jälkeen nukkumaan, tässä vaiheessa sisko oli ollut taju pois jo tunnin verran, koska meillä oli aikainen aamuyön herätys.

17.4. MAANANTAI:

Herätys oli 03.30. Puolessa tunnissa ehdittiin hyvin hoitaa aamupuhteet, pakkailla loput asiat ja syödä aamupala. Ihan kuin meitä varten hotellin edessä oli taksi, joka vei meidät lentokentälle. Tämä kenttä oli vain 7 km päässä hotellilta. Lento Dohaan lähti 6.30 ja Dohasta Helsinkiin 8.20. Lennolla luin, katsoin Iron man kolmosen ja koitin nukahtaa, mutta näköjään yöunet olivat olleet riittoisat.


Oltiin Suomessa 14.40 ja Eetu oli meitä hakemassa. Heitettiin sisko himaan ja tultiin kotiin. Mulle oli täällä yllätys! Eetu oli piilottanut kolme pääsiäismunaa ja mun piti ne vinkkien avulla löytää. :') Heti sen jälkeen tietysti purin reppuni ja pesin pyykkiä, reppu ei saa jäädä moneksi päiväksi lattialle pyörimään.

Dubai ei ollut niin meh kuin olin kuvitellut, mutta ei se isoa vaikutustakaan tehnyt. Kolme päivää riitti ihan hyvin, oli mukavata ja retki Arabian aavikolle oli mun reissuni kohokohta (kuskista huolimatta).

4 kommenttia:

  1. Olipa inspiroivaa lukea muutaman päivän mittaisesta matkasta; usein tuntuu, että kohteessa täytyy olla tyyliin viikko, että ehtii tehdä ja nähdä kaiken mitä ko. kohteessa kuuluukin. Ja se tietenkin tulee kalliimmaksi ja on hankalampi järjestää vapaapäiviä jne. Hyvällä suunnittelulla selkeästi pötkii pitkälle!

    Törmäsin sun blogiin joskus 3-4 vuotta sitten, kun olin lähös ekaa kertaa Nummeen ja googlailin kuvia alueelta. Sit huomasin, että kirjotat myös paljon muista kiintoisista aiheista, ja oon roikuskellu satunnaislukijana siitä lähtien :) Kirjoitat tosi johdonmukaisesti, kiinnostavasti ja hauskasti.

    Tuo vuoristokuva lentokoneesta, järjettömän upeen näköstä!

    T. Eräs Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsiäisen ylimääräiset vapaat onkin ollut hyvä ajankohta lähes vuosittain nopealle kaupunkireissulle. Suunnittelu on avainsana! :)

      Ihanaa, että oot tykännyt, roikuskele mukana vaan!

      Oli upeeta, piti oikein tutkia missä kohtaa maailmaa mentiin: Georgian yllä.

      Poista
  2. Oh mikä Aladdinin lamppu ♥ Kyseinen elokuva myös lempparini Disneyltä!
    Aavikkoajelu näytti ja kuulosti kyllä siistiltä... kuskista huolimatta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aladdin taisi olla myös mun eka Disney-VHS. Jos ei muuta niin onneksi kuski osasi edes ajaa hyvin. :D

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)