maanantai 27. marraskuuta 2017

Mitä yhteistä on Night Visionsilla, Don Rosalla ja Taco bellillä?

Kaikki olivat osa elämääni viime viikolla.

Tän syksyn Night Visions pyörähti käyntiin viime keskiviikkona ja minä olin siellä heti ensimmäisessä leffassa klo 15.30 katsomassa kaverin kanssa My friend Dahmeria. Oli tylsä. Jatkettiin kahden muun kaverin liittyessä seuraamme viralliseen avajaiselokuvaan eli Guillermo del Toron The shape of wateriin. En odottanut oikein mitään ja se oli hyvä, olin iloisesti yllättynyt. Shape of water tulee vasta ensi kuussa yleiseen jakeluun Yhdysvalloissa, joten tuolla oli studion käskystä vartija koko leffan ajan varmistamassa, ettei kukaan ota kuvia tai kuvaa esitystä.


Leffafestarit jatkuivat mun osalta perjantaina. Tätä ennen kuitenkin tapahtui jo paljon muutakin. Olin skarppina klo 9 kyttäämässä Iron Maiden-lippua Eetulle, jolloin ne tulivat myyntiin. Ja permantoliput meni minuutissa. En tietenkään kyennyt saamaan mitenkään Eetua kiinni, että mitäs nyt tehdään, kelpaako istumapaikat, kun sillä oli töissä Black Friday-hulluus käynnissä. Pidin tilannetta kuitenkin töiden ohella silmällä ja oho, lisäkeikka! Permantolippu! Success!

Don Rosa oli taas vaihteeksi Suomessa, ihme Suoministi. Kävin pällistelemässä tätä vanhaa miestä Sellon Suomalaisessa kirjakaupassa. Nyt signeerauksen sai vain, jos osti Rosan kirjan ko. kaupasta. Ei ollut mikään maailmanloppu, koska onhan meillä täällä jo vissiin neljässä kirjassa signeeraus ja kolme kertaa olen piirtäjän tavannut. Hirmu mukava setä!



Mulla oli vielä luppoaikaa, joten soitin siskolle, että ootko kotona ja kävin siellä hetken rapsuttelemassa Viliä.


Meillä oli kaverin kanssa treffit Kinopalatsilla ja käytiin katsomassa What happened to Monday. Ihan ok, mutta vähän ennalta arvattava. Tästä jatkoin yksikseni katsomaan Revengeä, jossa verta valutettiin ihan huolella. Normaali 4-5 litraa/hlö ei riittänyt mihinkään. Revenge oli ainoa leffa, jonka kävin katsomassa yksin.

Mulla oli niin hirveä juurikasvu, etten enää lauantaina kehdannut sen kanssa lähteä ulos. Alla esimerkkikuva. Oli jo nuo pari edellistä sosialisoitumispäivää hävettänyt. :D Eli aamusta heti värinpoistoa tyveen ja väriä päälle. Se on jännä miten heti kohotti fiilistä, kun hiukset oli kunnossa.


Lauantai lähti käyntiin kahden kaverin kanssa Wind riverillä, joka oli ehkä paras seitsemästä leffasta, jotka Night Visionsissa näin. Tai jaetulla ykkössijalla Shape of waterin kanssa. Ei kyllä tää oli vähän parempi. Voin häpeilemättä myöntää bonganneeni kolme samaa näyttelijää Twilightin intiaanireservaatissa ja Wind riverin intiaanireservaatissa. Alkukuvana oli lyhäri Tuntematon Redux eli ainoa versio Tuntemattomasta sotilaasta, jonka olen jaksanut kokonaisuudessaan katsoa.

Kuuden hengen porukalla vuorossa oli The disaster artist eli legendaarisen ja maailman huonoimman elokuvan The Roomin tekemisestä kertova leffa. Yleensähän The Room esitetään jokaisessa (?) Night Visionsissa, mutta nyt sille ei ollut tilaa. Halusin nähdä The disaster artistin, mutta olen kaikki nämä vuodet kieltäytynyt katsomasta The Roomia, vaikka useita pätkiä siitä olenkin nähnyt. Tunnen itseni tarpeeksi hyvin tietääkseni, etten kykene niin intensiiviseen kokemukseen. :P Ne lyhyet pätkätkin, jotka olen nähnyt, on ollut yhtä kärsimystä. The disaster artist oli hauska ja sitä kannatti lähteä katsomaan, mutta toisaalta katsoisin mitä tahansa missä on Dave Franco. Viimeisenä oli Tragedy girls, joka erosi huomattavasti kaikista muista. Tämäkin ihan hyvä. Vinksahtaneita teinityttöjä, jotka hamuaa Twitter-seuraajia.

Viisi leffoista oli kakkossalissa, jonne onnekseni pääsin aina parhaille paikoille eli keskirivin leveisiin nahkatuoleihin, joissa jaloille on rajattomasti tilaa ja jalkojen alle rahi. Aiiiii että!


Lisäksi mainitsemisen arvoista on sunnuntain Taco bell-käynti! Ekaa kertaa ikinä! Eikä jouduttu Sellon ravintolaan jonottamaankaan kuin 10 min, vaikka se oli sinne avattu vasta edellisviikolla. Otettiin meal for 2, jossa oli vähän kaikkea (quesedilla, taco, nachot, ranskikset). Kaikki oli hyvää, vaikkei mitään tajunnanräjäyttävää. Jälkkärichurroista en tykännyt yhtään, mutta Eetu fanitti niitä senkin edestä. Ehkä... ehkä ens kerralla vähän vähemmän ruokaa. Olin voinut paremminkin mitä lähtiessäni Taco bellistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)