tiistai 26. joulukuuta 2017

Joulu 2017

Aaton aattona klo 12 meillä oli siskon kanssa treffit (Eetu oli myös mukana) Sellon Makuunissa. Yleensä ollaan aina haettu joululeffat Nummelan Filmtownista, mutta se oli lopettanut kesällä toimintansa. Otettiin elokuva/naama ja jatkettiin Prismaan, josta ostettiin vikat joulujutut = kolme kassillista ruokaa. Tämän jälkeen ajettiin Huhmariin porukoille, jossa viettäisiin seuraavat kaksi yötä.


Äidillä oli 61-vuotissynttärit. Minä olin sille tehnyt pätkiskakun. Ensimmäisenä päivänä jaksoin olla fancy ja olin pistänyt meikit naamaan ja uuden hameen päälle. Vieraita alkoi tulemaan tunnin päästä. Kuiskasin jossain vaiheessa Eetulle "sä oot ainoo kakskymppinen täällä". Taas kyseltiin milloins ollaan naimisiin menossa, kun kerta näin pitkään ollaan yhdessä oltu (tätä kysyi nainen, joka seurusteli miehensä kanssa 17 vuotta, jonka jälkeen menivät muilta salaa naimisiin). Näytin Tokiokuvia ja siitä heräsi kysymys, että mulla on vissiin paljon kavereilla lapsia, kun ostin niin paljon leluja sieltä tuliaisiksi. Höh! Itselleni ostin!


Vieraiden lähdettyä lookki vaihtoi siihen varsinaiseen joululookkiin eli mötköpötköihin, T-paitaan ja meikittömään naamaan. Mitään rakentavaa ei koko loppupäivänä tehty. Syötiin lisää, pötkötettiin sängyllä, katsottiin telkkua. Sammuin jo yhdeksältä, vaikken mitenkään erityisen aikaisin aamulla ollutkaan herännyt. Välillä saatan olla todella puhki pelkästä sosiaalisen kanssakäymisestä.


Aatto koitti! Aamusta Muumeja, Lumiukkoa (jota en tälläkään kertaa jaksanut ihan kokonaan katsoa, mutta se on Eetun traditio) ja joulurauhan julistusta. Siirryttiin ns. lasten kesken katsomaan vuokraleffoja ja porukat ja täti lähtivät käymään Vihdin hautuumaalla, jossa kuulemma oli tuttuja, muttei eläviä.


Seuraava ohjelmanumero oli joulupöytä. Laatikoita, kinkkua, perunoita, rosollia, juustoja... Puuh. Laatikoita riittää se kerran vuodessa, kinkkua voi syödä koko joulun. Juustoja oon nyt välttämättä tahtonut joulupöytään kahtena tai kolmena vuotena, ne on olleet mun kontollani.


Vatsan annettiin laskeutua seuraavan elokuvan parissa, jonka jälkeen jaksoikin availla lahjoja. Äiti ja iskä tais olla kilteilmmät, niillä näytti olevan paljon paketteja. Tädiltä ja porukoilta yleensä saadaan vain kivoja kirjekuoria lahjaksi. Mun saalis oli: käteistä, lihatukun lahjakortti, villasukat ja mummolta Iittalan Taika-muki. Eetu oli perheineen viettänyt jo edellissunnuntaina joulua, sieltä sain Finnkinon leffa- ja herkkulippuja, mukin, useemman viikon lottoa ja seinäkalenterin. Eetun ja siskon kanssa ollaan jo aikoja sitten sovittu, ettei vaihdeta lahjoja ja ikinä en keksi mitään toivomuksia porukoillekaan, joten siksi antavat käteistä, että ostan sillä sitten mitä ostan.




Olin pyytänyt jouluuni riisipuuroa ja täti sellaista pyöräytti iltapalaksi. Illalla katsottiin telkusta pyörineitä leffoja ja survottiin lisää juustoja nassuun. Nyt jaksoin jopa kymmeneen. Raskasta tämä joulunvietto.


Maanantaina kepeiden 12 tuntien yöunien jälkeen herättiin siihen, kun Vili tuli ryminällä ovesta sisään, mutta se rauhoittui samantien, kun pääsi peiton alle nukkumaan. Puoleen päivään mennessä oltiin naatittu aamupalat ja kerätty kamppeet ja lähdettiin kohti kotia.

Oltiin ennakoitu ja ostettu valmiiksi ainekset johonkin mahdollisimman ei-jouluisaan ruokaan: nachovuokaan. Awwwyeaaah! Maanantai ja tiistai onkin mennyt vain kotona, mutta edelleen ruoan ja elokuvien parissa.

Joulukortit askartelin jo lokakuun puolella ja niitä lähti kavereille ja sukulaisille heti Japanista paluun jälkeen. Tännekin saapui postilaatikkoon muutakin kuin laskuja ja mainoksia.


Ostin itselleni ennakkoon epäviralliset joululahjat veronpalautusrahoista. Pixar-kokoelma, koska Disney-kokoelman jo ostin ja ne on kohta kaikki katsottu ja Die hard-kokoelman, koska ne ovat jouluelokuvia ja halvalla lähti.

2 kommenttia:

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)