tiistai 24. tammikuuta 2017

Tylsä, mutta miellyttävä arki.

Tuleva Balin reissu nielee rahaa (lentojen ja hotellien lisäksi) jo ennen matkalle lähtöä. Olen ostanut sitä ajatellen uuden repun, matkapahoinvointilääkkeitä ajatellen venematkaa Padangbaista Gili Airille ja takaisin, varmuuden vuoksi rakkolaastareita ja käynyt ottamassa ensimmäisen satsin A- ja B-hepatiittirokotetta. Jäljellä 4 vko 4 pv odotusta.

Mun matkasuunnitelmat tälle vuodelle on kasvaneet ja muuttuneet: Bali ja Dubai on jo varmoja ja maksettuja reissuja. Pietariin aion touko-kesäkuussa junalla viikonlopuksi. Kesälomalla menen Kööpenhamiin ja ehkä siihen kylkeen vielä joku toinen kohde. Uutena asia on nyt mietiskelyasteella olevat Kiina+Japani. Mulla jää kesäloman jälkeen vielä yksi viikko lomaa ja kysyin siskolta pitäiskö sille tehdä jotain loppuvuodesta. Tuumittiin Kiinaa tai Japania, mutta koska ne on kivasti vierekkäin, mietittiin, että ehkä pitäisi ottaa siihen vielä toinen viikko palkatonta ja käydä kummassakin. Mutta näitä ruvetaan miettimään enempi vasta kun on edelliset reissut reissattu.

Käytiin Katin kanssa viime lauantaina pyörimässä muutamien tuntien verran täpötäydessä messukeskuksessa. Tämän postauksen epäviralliseen suurimpaan teemaan liittyen siellä oli Matkamessut. Mitään en silviissiin löytänyt, mutta Eckerö linen kuvakoppiin tahdottiin mennä ottamaan meistä hassuja kuvia, koska ne sai sen jälkeen pitää itsellään ja siinä sitten samassa hötäkässä voitettiinkin risteilylahjakortti. Varmaan halvin mahdollinen, mutta on se silti ilmainen! Hyvä käydä hommaamassa Nummijuomat ennakkoon.

Mun lukupino on vain kasvanut kasvamistaan, kun kyllä löydän kiinnostavia kirjoja, mutta sitten en jaksa lukea. Viimeksi luin kirjan marraskuun alussa. Onhan tässä välissä tullut vaikka mitä matkaopaskirjoja pläräiltyä, mutta niitä ei lasketa. Mutta! Ihme! Eilen hyväksikäytin joululahjaksi saamaani Suomalaisen kirjakaupan lahjakorttia, löysin pari pokkaria reissulle mukaan ja uuden Stephen Kingin: Etsivä löytää. Täten illalla ensimmäistä kertaa aikoihin sain nostettua kirjan kylmiin kohmeisiin kätösiini ja siltä istumalta hävisin peiton alta tarinan pyörteisiin ja maltoin laskea kirjan alas vasta kolmen tunnin kuluttua. Tiesin, että Kingiin voi luottaa!

Netflixiä on tullut suurkulutettua. Tykiteltiin Eetun kanssa tuossa toissasunnuntaina Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto läpi. Meillä ei edes ollut mitään kiinnostusta siihen, mutta tehtiin ruokaa ja mietittiin, että katotaan nyt vaan joku jakso jotain syödessämme. Juuh. Siinä meni sohvalla loppupäivä. Sherlockin neljäs kausi tuli tässä kuussa, kaikki kolme jaksoa. Niin hyvää mössöä. Paitsi viimeinen jakso, jonka loppu lässähti. Mutta sitä loppua lukuun ottamatta jee. _b Parin sarjan lisäksi on tullut katsottua paljon, paaaaljon leffoja.

Mihin muuhun olen kadottanut tammikuun: on ollut kaverien tuparit, suuhygienistivisiitti, lukemattomia päikkäreitä, rokoteaika, porukoilla vierailua, kaveri yökylässä, äidin kanssa ostoksilla käymistä, työttömyyskassan vaihto, vaatekaapin siivoaminen. Ja tietysti töitä. Väitän, että oon ollut tässä kuussa enemmän onepiecessä/kollareissa kuin pukenut ns. oikeat vaatteet päälle.

Mulla on blogin suhteen inspiraatioblokki. Otan ideoita vastaan. Tää tuppaa olemaan tätä tämmöistä aina alkuvuonna syystä X. Vaikka kuinka nytkin sain viime keväästä vuodenvaihteeseen asti kirjoitettua kahdesta kolmeen postausta viikossa, nyt stoppasi. En ole edes kameraa kaivanut esille toissalauantaisen museoreissun jälkeen. Kalenteri näyttää melko tyhjää muutenkin nämä reilu neljä viikkoa ennen Balia.

torstai 19. tammikuuta 2017

Elämäni pelit

Luulen, että mun ensimmäiset videopelikokemukset ajoittuu ala-asteelle eli 90-luvun alkuun. Saatiin siskon kanssa NES, johon ensimmäinen peli oli kasetti, jolla oli Super Mario Bros., Tetris ja Nintendo world cup. Se tai vanhemman serkkupojan luona tietokoneella pelattu Prince of Persia oli mun ensimmäinen kosketus videopeleihin. Mun siistiin ja loogiseen luonteeseen Tetris sopi jo pienenä hyvin, tykkäsin siitä ihan älyttömästi. Samoin Super Mariota tuli pelattua minkä kerkesi. Mulla on pikkusisko, joten maailmankaikkeuden kirjoittamattoman säännön mukaan minä olin aina Mario ja sisko oli Luigi. Yhtä NESin ohjaimesta on hippasen liimailtu kasaan erään hermoihin käyneen pelisession jälkeen. Pinna paloi ihan tuossa... ööö... no yli kaksikymppisenä kuitenkin. :D Keski-Suomen serkkupojilla oli NESille Duck hunt, sitä pelattiin aina siellä käydessä. Olin kade! Marion jälkeen hyvänä kakkosena mun rakkain NES-peli on Ducktales.


Kävin ala-asteaikoina uuuseiiiin parhaalla kaverillani. Barbileikkien ohessa pelailu vei aikaa. Kaverilla oli SNES, jota kautta etenkin Donkey Kong Country, Mortal Kombat ja The Great Circus Mystery tuli tutuiksi. Kun saatiin siskon kanssa Pleikkari, mun ehdoton suosikki oli Tekken, johon siihenkin tutustuin parhaan kaverin luona. Crash Bandicoot Warped oli myös kova. PS1 päivittyi jossain vaiheessa PS2:een. Jonkun aikaa kotiin tuli PlayStation-lehti. En ole koskaan omistanut PC-pelejä, mitä nyt tuon Prince of Persian lisäksi kaverilla pelasin Manua ja Mattia sekä Galileita (joka muuten oli pelimuseossa näytillä). Usein pääsiäislomilla käytiin Ikaalisten kylpylässä, jonka pelihuoneessa oli Sega. Sieltä on mun ainoat (lämpimät) kokemukset Sonicista. Vasta aikuisiällä omaan kotiin muutettuani ostin itselleni SNESin ja kaikki siihen omistamani pelit ostin tuolta silloiselta parhaalta ja edelleenkin hyvältä kaverilta.



Läimin korttia ennen aika paljonkin, varsinkin iskän kanssa. Maijaa, seiskaa ja ristiseiskaa. Aikuisiällä olen löytänyt vain pari uutta peliä: Skip-bon, Guillotinen, Carcassonnen ja Dalmutin. Kaikki lauta- tai korttipelejä ja ensimmäiset kolme löytyy kotoa. Täältä löytyy myös Monopoly, Kimble, Alfapet, shakki ja Muuttuva labyrintti. Porukoiden luona tai mökillä on ainakin Trivial pursuit, Arvaa kuka, Twister ja torilta löytynyt prätkähiiripeli Seikkailu Chigacossa. Kotona on myös kauhia kasa Lamentations of the Flame Princessia, vaikken sitä ole tosin koskaan pelannut vaan olen tuon pelin, kirjoja, julisteita ja paitoja saanut pelin luojalta.


Kriteerini videopeleille: ei saa olla liian vaikeita, ei liian nopeatempoisia, ei liian pitkiä, eikä liian pelottavia. Eikä varsinkaan saa olla mitään internet-yhteyttä vaativia tapauksia, joissa joutuu olemaan tekemisissä tuntemattomien kanssa. En aikoinani kestänyt edes Tomb Raiderissa kartanossa kuljeskelua, koska se tyhmä hovimestari, joka ei ymmärtänyt henkilökohtaisen tilan käsitettä, ilmestyi aina jostain nurkan takaa aiheuttamaan sydämentykytyksiä. Hyi kauhee.

Mitä olen viimeksi pelannut... Lauantaina pelimuseossa Pong, nopeustesti ja Neo Geolla Puzzle bobble. Eilen Hugoa 2:sta, jonka ostin huuto.netistä ja joka tuli eilisen postin mukana, eikä sen takia kerennyt noihin aikaisemmin otettuihin kuviin. Muuten menee pelailu viime vuoden puolelle. Varmaankin netti-Carcassonnea katsoessani Supernaturalia. Jouluna iskän kanssa Skip-boa.


My first console was NES and the first game was a cassette that had three games: Super Mario Bros., Tetris and Nintendo world cup. My first videogame experience was either that or Prince of Persia (PC) that my cousin let me play. My favourite games to NES was/is Super Mario Bros. and Ducktales. One of the controllers is fixed with glue after I once threw it to the wall with the force of a thousand suns after a nervewrecking game. As the unwritten rule goes, I was always Mario and my little sister was Luigi.

I use to visit my best friend a lot when I was in elementary school. She had SNES. We played Donkey Kong Country, Mortal Kombat and The Great Circus Mystery. When my parents bought us Play Station (and later PS2), my favourite game was Tekken. Second place went to Crash Bandicoot: Warped. About 6-7 years ago I bought myself a SNES and that old friend of mine sold me some of the games we used to play when we were little.

I played card games a lot with my dad. The past ~5 years I've only found a few new games: Skip-bo, Guillotine, Carcassonne and Dalmuti. All board or card games, first three I have here in my home. I have here also Monopoly, Kimble, Alfapet, chess and Labyrinth. At my parents place or at their summer cabin I think there are Trivial Pursuit, Guess who, Twister and a Biker mice from Mars-boardgame. I have here also tons of Lamentations of the Flame Princess-stuff though I have never played it.

My criteria for videogames: cant' be too hard, not too fast-paced, not too long and not too scary. And I definitely don't want to play games online where I have to interact with strangers. So mainly I just play the old familiar games that I already know. Except now I bought Hugo 2 for PS1. I only tested it with practice mode and that was enough excitement for one night. :') I didn't even stand (and I guess I still don't) wandering at the Tomb Raider mansion because of that stupid butler who had no comprehension of personal space whatsoever and always emerged behind every corner to cause heartthrob. Goddamned.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Suomen pelimuseo - Museokeskus Vapriikki

Tampereelle Museokeskus Vapriikkiin avattiin torstaina 5.1. pelimuseo. Pari päivää sen jälkeen kuulin ensimmäistä kertaa koko pelimuseosta ja kohta jo kyselinkin Jaanaa ja Turoa sinne mukaan päiväretkelle mun ja Eetun kanssa. Eilen startattiin kohti Tamperetta ennen puoltapäivää ja klo 13.30 meillä oli museotreffit neljän paikallisen kaverin kanssa. Lippu kustansi 12e ja samalla hinnalla näki kaikki muutkin museon näyttelyt.



"Suomen pelimuseo on suomalaisten pelien ja pelikulttuurin museo Tampereella. Suomen pelimuseo esittelee monipuolisesti suomalaista pelikulttuuria ja kertoo, kuinka digitaalinen pelaaminen Suomessa alkoi ja kehittyi vuosien saatossa. Digitaalisten pelien lisäksi museo kertoo myös lauta-­ ja roolipeleistä. Pelit ja elämykset ovat tärkeä osa Suomen pelimuseota. Kävijät pääsevät kokeilemaan eri aikakausien pelejä niiden oikeissa ympäristöissä. Museosta löytyy esimerkiksi pelihalli, jossa on kokeiltavana peliautomaatteja 1970­-luvun elektromekaanisista laitteista alkaen." Pelimuseo FB




Museo olisi muutenkin ollut mielenkiintoinen, mutta kyllä siitä ehdottomasti vetonaulan ja vähän pidemmälle lähtemisen arvoisen teki se, etteivät pelit olleet vain ihailtavina vitriinissä vaan yli puolta niistä sai pelata. Uskomatonta, pelattavia pelejä! Mun mielestä hauskinta oli tuo "eri aikakausien pelit niiden oikeissa ympäristöissä". Oli kuulkaa niin spot-on pienen pojan huonetta ja kasariolkkaria, huhhuh.

Jos joltakin on mennyt ohi, pällistellään siksi tuossa Lamentations of the Flame Princessin edessä, että ollaan lainattu naamamme hahmoille. Olen ollut tuossa mukana ihan tuosta vuodesta 2010 lähtien. Pukeuduttiin for the occasion LotFP-paitoihin, joissa on meidän omat nassut. :')



Automatkalla mietittiin, mitkä oli meidän ensimmäiset kokeilemamme videopelit, ensimmäiset omat pelit, suosikkipelit ja muita pelijuttuja. Itse asiassa näistä voisinkin tehdä oman postauksen. Mulla on kuitenkin edelleen tuossa 1,5 metrin päässä tallella kaikki vanhat pelit ja konsolit.

Käytin Vapriikissa katsomassa myös muita näyttelyitä: Mediamuseo Rupriikki, luonnontieteellinen museo, Nukkekekkerit ja Suomen jääkiekkomuseo. Jatkettiin malesialaiseen ravintolaan syökkimään ja siitä matka jatkui kotiin. Pidettiin täällä vielä nelistään leffailtaa ja katsottiin The grand Budapest hotel. Ihana kulttuurikaveripelileffajeepäivä!




The Finnish museum of games opened last week in Tampere. We took two friends with us and drove to Tampere yesterday. We had a date with four local friends in the museum and off we went, playing games and learning about Finnish gaming history.  The reason we are standing awkwardly in front of Lamentations of the Flame Princess section is that we have borrowed our faces to the characters.

"The Finnish Museum of Games is focused on experiences: visitors can try the games in their authentic environments. There are more than 100 games on display, and 60 of them can be played. The Finnish Museum of Games is the first museum of gaming in Finland, and one of the first ones in the world, and gives the many decades of Finnish gaming history the surroundings it deserves."


maanantai 9. tammikuuta 2017

Paratiisisaaria ja Arabian öitä

Kotiuduin Sveitsistä tiistaina ilman mitään tietoa tulevista matkoista muuta kuin ajatuksen tasolla. Torstaina avopuoliso sai kuitenkin tiedon, että lomatoive on mennyt läpi, joten pääsimme varaamaan Balin matkan. \o/ Sinne menemme 25.2.-11.3. Vain seitsemän viikon päästä! Perhosia massussa!


Siskoni oli maininnut jossain vaiheessa Dubain, jolle en lämmennyt ollenkaan. Kysyin viikonloppuna siskolta, että listaisi kaikki häntä kiinnostavat kohteet pääsiäisreissua ajatellen. Kaikista kohteista vain Dubai oli sellainen, jossa en ollut jo käynyt. Tutkin tätä tarkemmin ja lämpenin vähitellen. Jos ei muuta niin ainakin aavikkosafari ja kamelit kiinnostavat. :') Lentojen olin odottanut olevan paljon kalliimpia ja onhan Dubaissa mukavan lämminkin. Ffffine. Mennään sitten! Alkaa Euroopan mua kiinnostavat kohteet olla jo nähty.


I came back from Switzerland last Tuesday. I had no trips planned for the future, but by the end of the week I had booked two trips: next month I'm going to Bali with my boyfriend and in April to Dubai with my sister. \o/

perjantai 6. tammikuuta 2017

Vuodenvaihde Sveitsissä

30.12. PE: Juuri sopivasti palkkapäivä! Työpäivän aikana sisko tuli hakemaan asunnon uuden avaimen (en ollut ehtinyt antamaan sille uutta ulko-ovien vaihdon jälkeen) Silppurin ja Tuutikin hoitoa varten. Eetulla oli vapaapäivä. Tätini tuli hakemaan meitä puoli neljän aikaan ja heitti kentälle, jossa treffattiin matkaseuralaisemme Jaakko neljän pintaan.

Mentiin samantien turvatarkastuksesta läpi ja lähdettiin etsimään tuliaismagneetteja. Muut tuliaiset olin jo hommannut. Perusdorkat Suomi-magneetit löydettyämme siirryttiin Oak barreliin. Ihan ensimmäinen kertani siellä! Sanoin pojille toiveikkaana, kun niillä oli juomat käsissä, että "no niin, reissun viimeiset kaljat", mutta ei se aivan siihen jäänyt. :D Kalja-asioiden jälkeen mentiin tax-freehen, josta pojat vielä osti tuleville isännillemme suomalaisia laatujuomia kuten salmaria ja jallua. David tulisi majoittamaan mut ja Eetun, Jaakko menisi Danielin luo. Kahviossa pidettiin leipätauko. Kone oli myöhässä puolisen tuntia ja 2,5 tuntia kentällä tuntui jotenkin ihan älyttömän pitkältä ajalta.



Loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen päästiin kuitenkin lennolle. Eetu pelasi tabletilla Angry birdsiä, Jaakko hetken omalla laitteellaan Pokemonia. Voi pieniä poikia! Meillä oli vaihto Amsterdamissa, jossa aikaa oli lähinnä etsiä oikea portti, käydä vessassa ja istahtaa hetkeksi. Ja nähdä jonkun flipflopkenkäisen ja shortsiasuisen nuoren miehen missaavan lentonsa ja katselevan epäuskoisen järkyttyneenä, kun kone juuri irtautuu portista.


Meidän seuraava lento Zurichiin oli vain 1,5 tuntia. David oli luvannut tulla meitä vastaan kentälle. Perillä oltiin 22.30, eikä sitä näkynyt. Ihmeteltiin ja odoteltiin hetki, kunnes paikalle saatiin David, Dani ja Richard (tää tyyppi oltiin kerran tavattu 10/2015, kun käytiin Frankfurtissa tapaamassa siellä vaihdossa ollutta kaveria, pieni maailma). Davidillä oli kuulkaa oikein kyltti mukana! Ja heti tuli juomaa käteen. Oltiin oletettu, että mennään vaan suoraan kämpille, mutta niillä oli ihan muut suunnitelmat. Otettiin juna Zurichiin ja siitä vaihto päärautatieasemalla toiseen junaan ja Badeniin, jossa David ja Dani asuu. Jälkimmäisessä junassa lahjottiin pojat seuraavilla asioilla: Suomi-magneeteilla, Nummirock-yhteiskuvalla, hedelmäturkinpippuripusseilla, salmarilla ja jallulla. Hyvä, että oli antaa paljon kaikkea takaisinkin päin, kun lopulta noi tarjos pyytämättä meille vaikka mitä lomamme aikana.


Badenissa mentiin suoraan aseman vieressä nyt pyhien/joulun/talven ajan olevaan ulkoilmabaariin. Juotiin glögit, vai hehkuviiniäkö se noilla tuolla on. Mulle alkoholiton versio. Olin jo ennen reissua tuumaillut, että olisko uusivuosi vierailla mailla tarpeeksi spesiaalia juomiseen, we'll see. Sen sulkeuduttua jo kohtapuoliin klo 00 siirryttiin seuraavaan baariin, nyt sisätiloihin, pariksi tunniksi. Sielläkin oltiin loppuun asti eli kahteen. Baarimikko oli Davidin siskon kämppis, sisällä sai tupakoida hyi ja paikalle sattui myös Davidin kaksi kaveria, jotka tuli meidän pöytään ihmettelemään ulkomaalaisia.


Baarin sulkeuduttua klo 02 olin jo ihan uupunut. Otettiin Davidin, Eetun ja Richardin kanssa taksi Davidille, vaikkei sen luokse sitten ollutkaan paljon yhtään matkaa. Pojat vielä jotain jutteli ja pelaili, minä koitin nukkua tai ainakin leikkiä sellaista, jotta ymmärtäisivät itsekin mennä nukkumaan. :D Vasta paikallista aikaa viideltä eli 24 h valvottuani pääsin nukkumaan. Vaikka olikin ollut hauskaa, harmitti yöunien lyheneminen, olin siis ihan täysin naatti.

31.12. LA: Löllittiin sängyssä (vaikka oltiinkin nukuttu vasta nelisen tuntia), kunnes David heräsi. Sillä oli töitä uudenvuoden tienoilla melkein joka päivä, nytkin se lähti suoraan töihin. Sen kämppiksellä Samilla oli paljon koulujuttuja ja se tarvitsi sitä varten rauhaa, joten kävin nopeasti suihkussa, vaihdettiin sen kanssa vähän juttua, pistettiin kamat kasaan ja käveltiin juna-asemalle, jossa treffattiin Jaakko ja Dani. Käytiin aamupalalla kahvilassa, jossa Jaakko rohkeana tilasi itse ruokansa (ja sai väärän juoman), koska "I'm a big boy" ja sitä hoettiinkin sitten koko loppureissu. Käytiin kaupassa ostamassa ruokajuttuja ja juomisia iltaa varten, ja joku suomalainen ilahtui kuullessaan tuttua kieltä ja toivottu meille hyvät uudetvuodet.



Jatkettiin Danin luo hengaamaan. Tunnin-puolentoista ihmettelyn ja funderaamisen jälkeen lähdettiin takaisin asemalle. Dani jäi Badeniin, me lähdettiin Zurichiin. Keskustassa vaihdettiin junaa ja toisella asemalla (Oerlikon) mentiin Drinks of the worldiin, jossa David oli töissä. Sillä oli juuri alkamassa ruokis, joten käytiin sen kanssa syömässä. Mentiin vielä takaisin Davidin työpaikalle, jossa pojat valikoi kaljoja. Löytyi muun muassa Koffia, Karhua ja Lapin kultaa. David ehdotti meille, että jos meillä on aikaa, käytäisiin Philin baarissa keskustassa kääntymässä. Phil oli viime Nummessa, sillä on ollut ja on nytkin suomalainen tyttöystävä ja se on käynyt Suomessa joku 30-40 kertaa.



Otettiin juna takaisin Zurichin keskustaan ja käveltiin viitisen minuuttia Ebrietas-baariin. Phil ei ollut tiskillä, joten kysyttiin häntä ja baarimikko kävi sen jostain noutamassa. Phi otti meidän seurassa yhden ja tarjosi shotit. Kohteliaisuussyistä en kehdannut kieltäytyä. Siihen katkesi juhannuksen jälkeinen juomattomuus. Eetu ja Jaakko oli asiasta kovin onnessaan, mutta en mä lopulta enempää juonut ja "varmuuden vuoksi" ostamani Somersbytkin annoin pojille.




Junalla takaisin Badeniin ja Danille. Oli uudenvuoden aatto ja Danille oli tullut pari vierasta, Laura ja hänen englantilainen poikaystävänsä Dan. Laura oli suomalaisittain kovin pessimisti ja Dan vihasi Lontoota ja kertoi rauhallisesti, kuinka häntä oli siellä puukotettu neljään otteeseen. Myös toinen Danin kämppiksistä, Jonas, hengasi meidän kanssa. Siitä tuli vähän mieleen Deathgasmin päähenkilö. Noi teki keittiössä pizzaa ja juttelivat, mä vetäydyin aina välillä Danin huoneeseen kirjoittamaan päiväkirjavihkoa tai leikkimään tabletilla. Pakko oli kuitenkin aina välillä sosialisoida. Kun on niin paljon yksikseen, enkä mä muutenkaan ole mikään social butterfly, oli välillä vähän hankalaa, kun ei  hetkeäkään voinut olla yksin. Joka tapauksessa. Syötiin pizzaa, noi pelas Maria Kartia ja kokeili virtual reality-pelailua, kun Danilla oli siihen ne kakkulat. Davilla oli yli kymppiin asti töitä, joten se ei ollut meidän kanssa.




Ennen kymmentä lähdettiin asemalle päin (minä, Eetu, Jaakko, Dani, Dan, Laura) ja otettiin juna Lenzburgiin, jonne oli 25 min matka. Siitä oli vielä puolen tunnin kävelymatka johonkin hitonmoisen kukkulan päälle. Mulla meinas sitä kavutessa mennä hermo useaan otteeseen huonojen portaiden ja pimeyden ja huonon kunnon kanssa. Kukkulan päällä oli kirkko ja iso kokko, joka sytytettäisiin keskiyöllä. Oltiin paikalla 23.20. Osa meni etsimään hehkuviiniä, mutta sitä kysyessään saivatkin osoituksen kaukana olevalle toiselle kukkulalle, jossa sitä tarjoiltaisiin. Ilmeisesti sielläkin oli jotain polttohommia. Kukkulalta oli nätit näkymät Lenzburgin yli.





Puolilta öin kokko sytytettiin ja sain pusuja Eetulta, tsihihi. Kokko paloi miten tahtoi, ylöspäin, sivuille, räiskähdellen ja ritisten. Takki haisee vieläkin savulta. Kaupungissa räjäyteltiin ilotulitteita, oltiin niiden kanssa samalla korkeudella ellei ylempänäkin. Lähdettiin 10-15 min päästä taivaltamaan takaisin alaspäin. Hankalat oli rappuset takaisinkinpäin, pelkäsin kaatuvani. Käveltiin johonkin baariin. Olin jälleen ylittänyt oman jaksamiskapasiteettini ja oltiin vain pari minuuttia baarissa kunnes lähdettiin Eetun kanssa jo pois. Ei osattu mm. yhtään mitään, mutta joku nuori mies opasti meidät asemalle, oli sinne menossa itsekin. Ehdittiin 01.15 junaan, pari minuuttia jäi ylimääräistä aikaa. Kahden aikaan oltiin takaisin kämpillä, David siellä juuri söi iltapalaa ja oli itsekin sen jälkeen menossa nukkumaan, sillä oli taas aikainen aamu tiedossa.

1.1. SU: Heräsin kasin jälkeen, kun David lähti töihin, mutta onneksi nukahdin uudelleen. Meidän piti taas ihmisten aikaan siirtyä Danille, koska Sam tekisi edelleen koulujuttuja. 10.20 aikaan oltiin pihalla. Käveltiin kaupan kautta Danille, oltiin ostettu kaikille aamupalaa. Dani ja Jaakko heräsivät vasta meidän saapumiseen, vaikka kello taisikin siinä vaiheessa jo olla reilusti päälle yhdentoista. Tosin niillä kuulemma ilta olikin venynyt aamukuuteen tjsp. Syötiin, löllittiin, tehtiin suunnitelmaa, keräiltiin energiaa.





Kahden aikaan lähdettiin liikkeelle, kohti Ruine Steiniä eli linnan raunioita. Nelistään käveltiin itsemurhasillan yli (oli ihan oikeasti sen verran suosittu silta elämänsä päättämiseen, että sen alla oli jossain vaiheessa ollut verkko tämän estämiseen ja molemmin puolin siltaa oli kyltit, että don't do it ja hae apua vai mitä siinä luki) ja vanhankaupungin kautta Ruine Steinille, sinnekin oli melkoinen nousu, mutta se oli suhteellisen helppo edellisiltaan verrattuna. Ja hyvät oli maisemat koko Badenin ylle. Oli aurinkoinen nätti päivä ja Danikin oli ottanut kameran mukaan. Huipulla Eetun ja Jaakko joi kaljat, juteltiin aikamme siellä ja katseltiin maisemia, mietittiin ruokaa. :')






Matka jatkui. Laskeuduttiin samaa reittiä alas ja nähtiin lisää vanhaa kaupunkia, kun käveltiin uutta kautta asemalle. Oltiin päätetty raunioilla tehdä Danille makaronilaattikkoa eli "macaroni boxia" kuten se hienosti käännettiin. Dani oli tarjonnut edellisillan pizzantekoasiat, nyt me tarjottiin sille. Ostettiin tarvikkeet, noi osti lisää kaljaa ja tultiin takaisin Danille tekemään ruokaa. Muutenkin oli suunnitelmana ihan rento ilta, Netflix and chill.

Oli onnistunutta ruokaa. Samalla kuunnellutettiin Danille Eläkeläisiä ja tajuttiin, että tultiin vieraaseen maahan, ei oppimaan vierasta kulttuuria, vaan tyrkyttämään omaamme. Tähän oivallukseen kuului musiikin ja ruoan lisäksi kaikki se mitä oltiin myös tuliaisiksi annettu.


Katsottiin The big Lebowski, jonka aikana myös David saapui töiden jälkeen paikalle. Pidettiin youtube-bileet. Rentoiluiltana ei kukaan olisikaan minnekään jaksanut lähteä. Katsottiin teinivuosiemme suosikkiartistien videoita sun muuta. Kaikki muut pelasi Tinderiä. Jaakko ja Eetu oli siis jo aikaa sitten päättäneet ladata Tinderin ja leikkiä sillä vieraassa maassa ja katsoa kumpi saa enemmän matchejä. So stupid. :')

Klo 01 menin nukkumaan Jaakon huoneeseen. Jaakko's germs tai kuten Eetu kuuli Jaakko's terms. Oli korvatulpat mukana, niin ei poikien juomiset ja mölinät häirinneet. Eetu kömpi kait kuuden aikaan viereen, kaikki jäi Danille yöksi tilanpuutteesta huolimatta.

2.1. MA: Eka yö 4h unta, toka 6-7h ja nyt 10 h, wohoo! Kirjoitin päiväkirjaa ja leikin tabletilla, kunnes alkoi kuulua muualtakin elämän merkkejä. Tosi tyytyväinen olin kuitenkin edellispäivän rennosta päivästä ja noiden kotona dokaamiseen, ettei tarvinnut lähteä minnekään ja sain kuitenkin rauhassa nukkua ja pitkään. Maanantain ainoa suunnitelma oli mennä Davidin äidille syömään. Sitä ennen pitää keretä Davidin kämpille harjaamaan hampaat, suihkuun, vaihtamaan vaatteet ja ehkä vähän jo pakkaamaankin.

Kun kaikki oli hereillä, hengattiin hetki kunnes lähdettiin kolmistaan bussilla Davidille. Meillä oli parin tuntia luppoaikaa ennen liikkumista. Kävin suihkussa, meikkailin yms. Samoin Eetu. Miinus meikkaus. David ja Eetu pelasivat aikansa kuluksi jotain Star wars-peliä. Olivat aika hellyttäviä istuessaan lattialla lähellä telkkaria pelatessaan innoissaan.



Noilla oli Davidin taloyhtiössä kengät oven ulkopuolella, mikä luottamus naapureihin! On kuulemma ihan normaalia. Kämppishommatkin on vissiin aika yleisiä, Danilla on kaksi kämppistä, Davidillä yksi.

Ennen viittä otettiin bussi asemalle, siitä Jaakko ja Dani mukaan ja junalla Bruggiin, josta vielä yhdellä bussilla Davidin äidille. Viemisiksi oli Fazerin sinistä ja salmiakkia. Tämä äiti-ihminen oli kovin rempseä tapaus, ei tarvinnut poikienkaan jarrutella ja leikkiä korrektia. David oli sinne ennenkin vienyt suomalaisia kavereitaan, joilta olin kysynyt ennakkoon minkälainen Davidin äiti on, ja nekin oli tykänneet.

Alkupalana paistettiin ulkona (Sveitsin ensi-)lumisateessa makkarat, jotka syötiin sinapin kanssa. Oli aika Suomen kesä-simulaattori. Siirryttiin sisätiloihin, ruokana oli raclettea eli juustoa ja perunoita ja kaikkea pientä sidedishiä kuten oliiveja, sieniä, suolakurkkuja, paprikaa yms yms. Paikallista ruokaa! Oli hyvää. Ikinä en oo syönyt niin paljon perunoita ja juustoa yhdeltä istumalta. Jälkkäriksi oli jätskiä sulalla suklaalla ja rapsakkaa saksanpähkinä-sokeri-vaahterasiirappi-paistosasiahässäkkää. Kylllä me siellä joku 3,5 tuntia viihdyttiin. Kovin oli miellyttävä reissu.



Samoja kanavia pitkin tultiin takaisin. Junassa törmättiin johonkin noiden tuttuun ja kun tuli ilmi, että ollaan suomalaisia, kävi ilmi, että tällä kaverilla on keikka Suomessa parin viikon päästä: Nummirock järkkää tammikuussa Tampereella ja Helsingissä klubikeikat, joissa soittaa Destruction ja sen lämppärinä tää näiden kaverin bändi Gonoreas.

Badenissa mietittiin toimintasuunnitelmaa ja tultiin siihen tulokseen, että koska meidän lento on niin aikaisin ja Badenista menee niin huonosti junia (meille jäis kolme varttia aikaa ehtiä koneeseen jos sitäkään), oli parempi viettää yö lentokentällä. Käytiin Davidin luona keräämässä kamamme kasaan, Jaakko teki Danin luona saman, ja tultiin takaisin asemalle. Hyvästeltiin isäntämme ja kahta junaa käyttäen päästiin lentokentälle. Kaikki olisi kiinni aamuyöhön asti, mutta toki kentällä oli niitä yleisiä paikkoja, joissa sai hengata. Oli hiljaista, mutta joitakin ihmisiä oli nukkumassa ja odottelemassa lentoa. Me mentiin baarin/kahvion sohville. Jaakolla ja Eetulla oli pari kaljaa, Finlandia-pullo ja toisensa, minä torkahtelin siinä sohvalla ehkä nelisen tuntia. 


3.1. TI: Olikohan neljän-puoli viiden aikaan, kun nousin. Jaakko ja Eetu olivat valvoneet koko ajan. Viideltä aukesi turvatarkastus ja pikkuhiljaa joitakin kahviloita ja kauppoja. Ostettiin sämpylät ja tultiin oikean portin luo mussuttamaan ja odottamaan lentoa. Nukahdin Zurich-Amsterdam-välillä ennen kuin kone oli edes noussut ilmaan. Heräsin nousun aikana sekunneiksi ja nukahdin taas. Ohi tarjoilujenkin. It was ok. Zzz.


Amsterdamissa oli tunti seuraavaan lentoon eli jälleen ehdittiin vain etsiä portti ja istuhtaa hetki. Tää oli neljästä lennosta ainoa, kun ei päästy istumaan vierekkäin. Mua ja Eetua erotti tosin vain käytävä, muuten oltiin samalla rivillä, Jaakko paria riviä edempänä. Kone laskeutui vähän myöhässä 13.25. Jaakko lähti junalla kotia kohti ensin myöntäen Tinder-tappionsa 1-0. Mun täti oli taas meitä hakemassa.

Kotona katsottiin postit, tsekattiin eläinten vointi ja lähdettiin ruokakauppaan, kotona ei oikein ollut mitään. Ruokaa nassun eteen ja Sherlockin uuden 4. kauden ensimmäinen jakso pyörimään. Jatkettiin HIMYMillä ja Eetu nukahti sohvalle. Illalla vielä tyhjensin kameran ja ihastelin kuvia, mutta mullakin uni voitti melko aikaisin. Ihana oma sänky!

Huolimatta siitä, ettei ollut yhtään omaa rauhaa, oli mukava ja erilainen reissu. Kavereita, uusia mestoja, paljon naurua.


I did something different on New Year's this time and went to Switzerland with Eetu and Jaakko. Our friends accommodated us in Baden. The first day (30.12.) our plane landed half pass ten in the evening and we were dragged in to a bar immediately. On New Year's Eve we did a quick trip to Zurich to the other host's work place Drinks of the world and visited metal bar Ebrietas since we knew the owner. At midnight we were at Lenzburg on a hill watching a bonfire. The first day of the year we climbed to the Castle Stein, but after that had a lazy evening making food and watching Netflix and youtube. 2.1. we went to David's mom's place to eat traditional Swiss food, raclette. That was the biggest amount of potatoes and cheese I had ever eaten in one fell swoop. Nom! The next night we spent at the airport since our plane was leaving so early. I had never before 1) traveled abroad on New Year's 2) went to a friend's place instead of a hotel. Was fun and different! And a bit exhausting. :D