torstai 8. maaliskuuta 2018

Seychellit 23.2.-7.3.2018 (Praslin, La Digue, Mahe)

23.2. PE: Porukat heitti mut ja Krisun lentokentälle kolmeksi ja ottivat samalla Viltsun hoitoon reissun ajaksi. Lento lähti 45 min myöhässä, kun piti jonotella siipien pesupaikan kautta. Matkalla katsoin Three billboards outside Ebbing, Missouri, joka juuri samana päivänä tuli Suomessa teattereihin ja olinkin miettinyt, että pitää joskus katsoa. Toisena leffana katsoin Thor: Ragnarokin. Viimeisen tunnin nukuin.


24.2. LA: Meillä oli vaihto on Dohassa, jossa oli 3 h luppoaikaa ennen kuin lento lähti klo 02.50. Aloitin koneessa Wind riveriä, jonka olin nähnyt Night Visionissa marraskuussa, mutta kyllä mää varmaan kolmisen tuntia sain unta.

Mahen kentällä ostettiin juomista, nostettiin paikallista valuuttaa, vaihdettiin mukavampaa ylle ja noustiin paikalliseen bussiin 0,40 eurolla. Oli elämäni jännittävin kyyti! Vauhti kova, bussi aivan täynnä ja hikisillä käsillä sai puristaa penkkejä ja palkkeja, ettei kaatuisi. Paikallinen neuvoi meitä turisteja ja huikkasi millä dösärillä jäätäisiin pois.

Oli ihan älyttömän kuuman kostea nihkeä ilma, puuh. Keskustasta käveltiin satamaan, josta lautat Praslinille ja La Diguelle lähtee. Meidän kyyti lähtisi vasta 16.30 eli oli semmoset 6 h luppoaikaa. Oltiin ihan liian väsyneitä huonojen yöunien jälkeen ja oli ihan liian kuuma ja oli kaikki kamatkin mukana lähteäksemme käyttämään aikaa hyväksi ja kiertelemään Victoriaa. Joten istuskeltiin, vaihdettiin voucherit lippuihin, syötiin kala-ateriat viereisessä ravintolassa ja torkahdettiin penkeillä. Lopulta puolet odotusajasta satoi kaatamalla ja porukaa tuli litimärkinä odottamaan lauttaa.



Lautta lähti reilu 20 min myöhässä. Takanamme istui kovaääninen intialaismies lähes koko tunnin matkan ajan kännyyn puhuen (huutaen). Siitä huolimatta nukahdin tusinan kertaa, aina pään lerpahtaessa heräten. Ja nähtiin sateenkaari! Matka Praslinille kesti tunnin.

Etsittiin pikkukauppa, ostettiin evästä ja otettiin taksi hotellille Anse Blagueen. Tervetulodrinkkien ja tietojen ylösoton jälkeen päästiin viimein huoneeseemme. Kodiksi käymisen ja tavaroiden levittelyn jälkeen kipaistiin takaisin aulaan käyttämään hetkeksi wifiä. Kello oli siinä ehkä puoli kasin pintaan, matkustaminen oli ottanut veronsa ja käytiin nukkumaan.


25.2. SU: Unta riitti 13 h. Ei oltu otettu mitään aterioita hotellilta, joten elettiin pitkälti omilla eväillämme. Syötiin aamupala ja suunnattiin rannalle, jossa saatiin olla kaksin satojen rapujen kanssa. Meressäkin pulahdettiin. Ranta oli ihan hotellin vieressä.




Myöhemmin käytiin ostamassa kämäseltä lähikiskalta evääntynkää, syötiin, Krisu otti päikkärit ja minä luin partsilla. Olin ottanut mukaan Stieg Larssonin Millenium-trilogian kaksi ensimmäistä kirjaa.


Iltapäivällä tehtiin toinen rantakierros. Nyt siellä oli yksi turistipariskunta ja myöhemmin jotain paikallisia lapsia. Aulassa tutkittiin googlemapsia ja ja Krisu tallensi paikkoja karttasovellukseen. Kyseltiin henkilökuntamymmeliltä autonvuokrauksesta ja koska nyt oli sunnuntai, sovittiin palaavamme asiaan maanantaiaamuna.

Iltapalaksi kokeilin ensimmäistä kertaa Kokaa. Sen merkkistä nuudelikuppia tuli ostettua useampaankin kertaan. Kokonaisuudessaan oli kunnon pyhitä sunnuntai levolle-päivä.

26.2. MA: Aamulla henkilökunta soitti meidän puolesta autonvuokrausfirmaan ja 45 min myöhemmin allekirjoitettiin soppari ja saatiin auto alle. Päivän vuokra oli euroina 45. Seychelleillä oli vasemmanpuoleinen liikenne ja meidän vuokra-auto oli automaatti. Ajan kotona manuaalia. Krisu oli kotona pakatessaan tuuminut, että tuskin tarvitsee ajokorttia ja jättänyt sen kotiin eli mulle napsahti ajovelvollisuus. Krisu toimi kartturina.

Ensin ajettiin Vallee de Main luonnonsuojelualueelle, jossa maksettiin hirmuiset 250 rupiaa (~21 euroa) sisäänpääsystä. Haahuiltiin aluetta paria eri reittiä pitkin. Palmuja ja pyllyn muotoisia coconuteja ja hiostavaa ilmaa. Mukavan vähän ihmisiä kuitenkin, kun oli aikaisin liikenteessä. Noiden coco de mer-palmujen takia Vallee de Mai on Unescon maailmanperintölistalla. Lähettyvillä oli vesiputous, jonne käveltiin tienposkea 0.5 km. Näkyvyys putoukselle oli hyvin kämänen ja olikin aika turha koukkaus.








Auton ilmastointi, olet pelastus! Jatkettiin matkaa ihan saaren toiselle puolelle, Anse Lazio-rannalle, joka on valittu maailman kauneimpien rantojen joukkoon. Siellä oli aitauksessa jättikilppareita! Ihana yllätys! Kilpparit olikin juttu mitä ehkä eniten odotin. Syötiin ensin rantaravintolassa chicken curryt ja samalla näin kun aitauksessa kilpparit paritteli, hihihi.



Ruokailun jälkeen rantauduttiin. Parisen tuntia siellä löllittiin, kävin pari kertaa meressä vilvoittelemassa. Oli kyllä kaunis paikka. Jossain vaiheessa rupesin ihmettelemään, että mitä kaikki tuijottaa - rannalle oltiin tuotu pikkuveneellä mies, jota elvytettiin. En tiedä miten kävi, lähdettiin kesken jännitysnäytelmän pois.






Takaisin hotellille ajo oli päivän pelottavin, koska muitakin oli paljon liikkeellä. Pari kertaa kapeammilla kohdilla muut tai minä joutui väistämään ihan tien reunaan tai pakittamaan, jos tie oli siltä kohden liian kapea. Mitä tiet yleensä olivatkin. Tienpientareelle ei voinut ajaa, koska sellaista ei ollut. Aina asvaltin reunasta oli vähintään 20 cm pudotus maankamaralle ja se ei olisi kovin hyvää autolle tehnyt. Päästiin ehjänä takaisin hotellille.

27.2. ti: Satoi kaatamalla koko yön ja aamupäivän, joten koko aamu vain luettiin huoneessa. Päivällä käytiin täällä ensimmäistä kertaa hotellilla syömässä. Sade näytti hellittävän, joten ruoan jälkeen käytiin marketissa ostamassa lisää täytettä minijääkaappiin. Huoneessa jatkettiin sängyssä pötköttelyä ja lukemista. Päivittäin käytiin aulassa käyttämässä wifiä, ettei vieroitusoireet iskeneet. Mun vanha kunnon simpukkapuhelimeni oli ensimmäistä kertaa joulukuussa tehnyt Tokiossa sellaisen tempun, ettei se löytänyt kenttää ollenkaan ja sitä etsiessä kulutti akun nopeasti loppuun. Täällä kävi samoin, joten kännykkä oli kiinni 12 pv. Mulla oli tabletti mukana ja sitä kautta olin ulkomaailmaan yhteydessä noina aulan nettihetkinä.


28.2. ke: Pakattiin kamat, kirjauduttiin hotellista ulos ja mentiin dösärille bussia odottelemaan. Siellä oli myös naamalta tutut hotellivieraat, suunta sama. Hotellissahan olikin vain 3 huonetta, joten näin ollen tunnistettiin siis kaikki muutkin vieraat. :') Vartin bussimatkan jälkeen päästiin satamaan.

Siirryttiin lautalla La Diguelle, venemetka kesti reilu 10 min ja käveltiin vähän vajaan kilometrin matka Gregoire's apartmentsiin. Pidin heti vähän giliairimaisesta paikasta enemmän kuin Praslinista. Vastoin mainontaa, oli siellä aika paljon moottoriajoneuvoja. Eniten kuitenkin jotain golfkärryä muistuttavia, mutta isompia kärryjä turistien kuskaamiseen. Muuten kuljettiin fillareilla ja jalan.

Meidän huone ei ollut vielä valmis, joten jätettiin reput tavaransäilytykseen ja käytiin tutkimassa lähiympäristöä ja meidän alakerran kauppaa. Haettiin matkalaukut säilöstä ja meidät opastettiin huoneeseemme. Meillä olikin täällä kaksi huonetta ja molemmille omat parisängyt, vaikka piti olla vain yksi. Oho, jes!




Vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin hotellin ravintolaan, jossa oli vieressä uima-allas ja näkymät merelle. Tarjoilija luuli gluteenittoman tarkoittavan maidotonta, tarttui hanakasti siihen, ettei juoda alkoholia ja oli kaiken kaikkiaan melkoinen dumdum. Kuulemma salaattiakaan ei voi tehdä gluteenittomana. Dude... Lopulta saatiin asia perille ja ruokaa naaman eteen.

Ymmyrkäisinä siirryttiin samantien viereisille rantatuoleille pariksi tunniksi, minä varjoon, Krisu aurinkoon. Tarkoituksella on aurinkoa ottanut kertaakaan, haluan olla kalpea! Mikä ei tietenkään onnistunut, väkisinkin tarttui vähän väriä. Sen sijaan Krisu otti aurinkoa minkä kerkesi ja hän halusi kotiin viemisiksi kunnon rusketuksen. Uiskentelin altaassa pari kertaa ja aloitin seuraavaa kirjaa.



Palautettiin rantapyyhkeet respaan, josta ne sai ne sai joka aamu nimmaria vastaan käyttöön ja piti illalla palauttaa. Testattiin uutta reittiä ja kokeiltiin toista kauppaa, josta ostettiin evästä. Pikkukisu seurasi meitä hetken aikaa. Näin siitä seuraavana yönä unta, jossa annoin sille nimeksi herra Höö. Ookoo... Nähtiin kissa vielä pari kertaa ja virallisesti se oli nyt meille herra Höö.



Iltapalaa syödessämme tehtiin jotain kamalaa - avattiin telkkari! Jäi kuitenkin loman ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi.

1.3. TO: Tässä hotellissa meillä oli buffet-aamupala. Muuten päivälliselle etsittiin joka päivä joku ravintolan ja iltapalaksi vedettiin omia eväitä.

Lähdettin La Diguen nähtävyyksiä kohti eli Union Estate Parkia (maksu 115 rupiaa), jossa oli muun muassa torture eli tortuga park, lisää ihania jättiläiskilpikonnia ja vaniljaviljelmiä.







Union Estate Parkin kautta pääsi "maailman kauneimmalle rannalle" Anse Source D'Argentiin. Itse reitti sinne oli tosi nätti, mutta itse ranta ei vakuuttanut. Oli kaunista kalliota ja kiveä ja kasvillisuutta, mutta itse hiekkaranta ja merenpohja siltä kohden meeh. Pidin enemmän Praslinin Anse Laziosta. Siellä kuitenkin parisen tuntia oltiin. Krisu otti arskaa ja kävi pulahtamassa, minä luin, tutkailin muiden menoa, otin kuvia.





Takastulomatkalla moikkailtiin uudestaan kilppareita ja otin pitsun take awaynä meidän alakerrasta. Pidettiin huoneessa ruokatauko.

Vaihdettiin vaatteet, laitettiin lisää aurinkorasvaa ja suunnattiin altaalle. Sielläkin oltiin pari tuntia. Kuulin suomen kieltä! Koko reissulla sitä kuuli ehkä nelisen kertaa. Suurin osa oli ranskalaisia ja hyvänä kakkosena tuli saksalaiset.

2.3. PE: Suunnitteilla oli löllöpäivä, mutta Krisu halusi vähän dramatiikkaa ja pyörtyi aamiaisbuffajonossa. Siihen tuli henkilökuntaa auttamaan, toivat tuolin ja vettä ja sitten taluttivat aulan sohville makaamaan. Saatiin aulassa syödä aamupala ja minä kärräsin kaikki meidän ruoat siihen. Aamupalan jälkeenkin jäätiin siihen hetkeksi loikoilemaan ja käyttämään wifiä.

Lähdettiin käymään kaupassa ja huoneeseen tullessa siellä oli siivous käynnissä, joten laitettiin vaan jutskat jääkaappiin, otettiin kirjat mukaan, käytiin hakeemassa respasta rantapyyhkeet ja mentiin altaalle. Nyt oli Krisukin varovaisesti koko ajan varjossa ja nautti nesteitä enemmän.

Lähdettiin etsimään yhtä tiettyä halpaa take away-mestaa. Pork with pineapple riisillä 3e ja kaikki muukin tosi halpaa. Syötiin siinä pihalla, puolet jätin iltapalaksi. Sanoin, että tänne tulen kyllä seuraavinakin päivinä.


Käytiin iltakävelyllä. Kierrettiin hotellin alue läpi samalla, kun palautettiin rantapyyhkeet. Jatkettiin kilometrin päähän satamaan. Käytiin matkan varrella kaupassa, kiskalla, kahdessa souvenir shopissa ja löysin mitä halusinkin - pyllymagneetin! Eli coco de mer-magneetin. Kamalasti oli ihmisiä fillareilla liikenteessä, enemmän kuin oon aiemmin nähnyt.





3.3. LA: Aamupalalla pari henkilökunnan tyyppiä kyseli miten Krisu voi. Tällä kertaa hän ei aiheuttanut kohtausta. Mentiin aamupalan jälkeen hakemaan rantapyyhkeet ja siirryttiin altaalla. Luettiin ja uiskenneltiin.



Käytiin taas syömässä Gala take awayssä, jossa oli pitkä jono. Hyvää ja halpaa, just best! Mentiin altaalle vielä lueskelemaan reilu 1,5 tunniksi. Ikinä ennen en oo näin paljoa aikaa viettänyt altaalla tai biitsillä kuin tällä lomalla.

Sain toisen kirjani luettua ja siirryin Krisun kirjaan. Sillä oli kolme kirjaa mukana, joista vain The mountain between us ei vaikuttanut täysin kelvottomalta.

4.3. SU: Päivät jatkuu samaa rataa. Aamupala ja altaalle useammaksi tunniksi. Syömään Gala take awayhin. Evästä kaupasta. Uudelleen altaalle.


Unohdin yhtenä päivänä laittaa aurinkorasvaa naamaan ja sehän punastui aika kivasti. Vain aurinkolasien kohdilta väri oli normaali. Muistutin enemmän Sebastiania kuin Arielia. Krisu oli jo aiemmin polttanut itseään ja ostanut aloe veraa, joten minäkin rupesin sitä käyttämään naamaa rauhoittaakseni.

Tutkin googlemapsista missä meidän seuraavan päivän AirBNB sijaitsee ja mitä siinä on lähettyvillä. Pakkailin jo suurimman osan tavaroista valmiiksi. Vika ilta La Diguella.

5.3. MA: Oltiin aamupalan jälkeen viimeiseen asti huoneessamme, kirjauduttiin ulos hotellista, mutta käytettiin vielä aulatiloja ja nettiä hyväksemme hetkisen. Käveltiin satamaan odottamaan lauttaa.

Lähdettiin myöhässä aikataulusta liikkeelle. Reilu 10 min kesti Prasliniin, josta matkustajat siirrettiin samantien toiseen lauttaan ja sitten tunti Mahelle, josta otettiin samantien taksi AirBNB-paikkaan, koska aikataulut oli olleet myöhässä ja oltiin sovittu olevamme tiettyyn aikaan mestoilla.

Käytettiin ensimmäistä kertaa AirBNB:tä. Jäätiin asuntoon lepäämään, ottamaan kuvia maisemasta (oltiin so high), ihastelemaan naapurin dogea ja puolivahingossa kolmeksi vartiksi torkahdettiin. Iltapäivällä lähdettiin pyörimään rinnettä alas etsien kauppaa ja useammassa käytiin sisälläkin. Mukaan lähti ilta- ja aamupalat.

Mulla on tsunamikammo ja olin kovin tyytyväinen valitsemiimme saariin. Jokainen oli asutettu lähinnä rannoiltaan ja keskeltä saarta nousivat korkeutta vaikka kuinka paljon. Näin ollen koko ajan oli lähellä korkeaa maastoa mun mielenrauhaa turvaamassa.




Päätä särki koko illan. Vissiin laivamatkasta johtuen. Uni tuli päiväunista huolimatta nopeasti.

6.3. TI: Klo 10 lukittiin mesta ja lähdettiin kaupungille. Tsekattiin kaksi Victorian nähtävyyttä eli kellotorni ja buddhalainen temppeli. Eipä siellä paljon muuta oliskaan ollut.



Etsittin dösäri läheltä sitä mestaa, jossa 1,5 viikkoa sitten jäätiin pois.  Bussimatka ei ollut yhtä pelottava kuin tulomatkalla - päästiin istumaan, ei ollut niin täyttä, vähemmän liikennettä ja vauhtia.

Oltiin lentokentällä enemmän kuin hyvissä ajoin. Meillä oli 7h ennen lentoa. Olin jo saanut ihan tarpeekseni hiostavasta ilmasta, eikä ollut sen enempää kiinnostanut tutkailla Victoriaa ennen lentoa. Kentällä kävin vaihtamassa 1000 rupiaa takaisin euroiksi (kaiken kaikkiaan 1,5 viikossa meni 200 euroa). Ensimmäinen yritys epäonnistui, kun vanha setä vaan tuhahti mulle, heilautti kättään ja sanoi, että mee muualle vahtamaan. Oookei... Ehkei ulkonäköni miellyttänyt. Eikä ollut edes Lucifer-paita muuta hail satan-paitaa yllä! Toisessa paikassa onnistui, vaikka sielläkin asiakaspalvelu oli mitä oli, löysää, tylsiintynyttä, ei hymyä, eikä oikein katsekontaktia. Mut sellaista saatiin aika useassa paikassa kohdalle. Aina oli aika 50/50 millainen asiakaspalvelutilanne osui kohdalle.

Aika meni kuitenkin nopeasti. Luin kirjan loppuun, syötiin, nautittiin ilmastoinnista ja internetin ihmeistä. Check-iniin ja turvatarkastukseen kului 45 min aikaa. Tutkittiin duty free läpi ja viestittelin Eetun kanssa.


Lento Dohaan lähti vaikka kuinka paljon etuajassa, gasp! Virallinen lähtöaika oli 18.30. Elokuvatarjontaan oli ilmestynyt Disneyn uusin vasta joku aika sitten teattereihin Suomessa tullut Coco, toinen gasp! Katsoin sen heti, sitten jatkoin edellislennolla kesken jääneen Wind riverin loppuun ja siihen vielä päälle Justice league. Vikan vajaan tunnin pyörittelin peukaloitani.

7.3. KE: Dohan kentällä oli taas 3 h luppoaikaa ennen toista lentoa. Lennolla sain nelisen tuntia nukuttua. Iskä ja Vili oli meitä kentällä vastassa. Olin toivonut ehtiväni kotiin juuri ennen kuin Eetu lähtisi töihin, mutta koska lento oli 30 min myöhässä, tämä ei onnistunut.


Olin jättänyt yllätyslappusia lähtiessäni Eetulle ympäri kämppää löydettäväksi ja nyt mua odotti sama juttu kotona. Tsihihi! Koti myös kimalsi niin, että melkein silmiin sattui. Kaikki oli puhdasta! Ei yhtään muutenkaan haitannut pakkaskelit, kuin siistiä, ettei heti ulos astuessa ala hiki virtaamaan.

Yhteenvetona, että oli aivan liian kuumaa ja kosteaa mun makuuni ja aivan liian vähän tekemistä, mutta toisaalta tarkoitus olikin välillä kokeilla lomaa, jolloin ei oo pitkää listaa nähtävyyksiä rustittavana. Lötköpötköilyn osalta siis hyvin onnistunut loma, ihan tylsistymiseen asti. Viikkokin olisi riittänyt. Oli kaaaaniita maisemia ja söpöjä kilppareita, mutta muuten ei suuremmin tehnyt vaikutusta. Nähty. Seuraava!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)