torstai 16. elokuuta 2018

Slovenia

1.8.18 KE: Kyllä loma-aamut pitää aloittaa aamuyön pikkutunteina! Täti oli meitä ennen kuutta hakemassa ja vei lentokentälle. Huomattiin Wackenin olevan ovella, kun kamalasti hevareita oli lähdössä Saksaan. Meidän lento Ljubljanaan lähti klo 8.10 ja ja kesti 2,5 h.

Paikannettiin juuri sopivasti kentältä bussipysäkki, oli 5 min bussin lähtöön. Heti kentältä poistumisen jälkeen ihastuttiin näkymiin: vuoria ja maissipeltoja. 50 min päästä oltiin Ljubljanan bussiasemalla, josta käveltiin kilometri hotellille ja siinä samalla nähtiin Dragon bridge. Huone olisi tunnin päästä valmis, saatiin jättää reput säilöön ja lähdettiin ensin toisel puolel jokkee olevaan Spariin. Ostettin saamupalaa, joka nautittiin ulkosalla.



Lähdettiin kiertelemään huudeja, käytiin torilla, käveltiin kävelykatua, tutkin magneetteja, valittiin uusia kujia ja tunnin päästä oltiin takaisin hotellilla. Saatiin huoneen avain, otettiin reppumme ja tultiin huoneeseen. Oli jokinäköala ja "oleskelutila", joka oli sängyn ja vessan päällä oleva parvi-tyyppinen ratkaisu. Interesting...



Lähdettiin huoneessa olleen kansion suosittelemaan paikkaan syömään 1 km päähän. Eetu söi 5,5 euron kana-riisiaterian. Minä en mitään, koska ateriavaihtoehtoja oli vain 3 erilaista, joista 1 oli kasvissyöjille, ja kaikki kuulosti tylsältä. :') Kotimatkalla etsittiin mulle sopivampaa vaihtoehtoa, halusin jotain perinteistä. Löydettiin ravintola, jossa otettiin puoliksi struklji ja jälkkäriksi prekmurska gibanica. Molemmat oli tosi outoja, ei jatkoon.

Tultiin huoneeseemme ja otettiin parin tunnin päikkärit. Käytiin vielä seiskan jälkeen toistamiseen Sparissa ostamassa iltapalaa. Kävelysillalla tuijotettiin myrskypilviä ja nähtiin pari salamaa. Tihkutti hennosti ja tuuli mukavasti, muuten olikin 30-33 asteen kelit koko loman aikana. Helteet tuntui paljon painostavimmilta ja kuumottavimmilta kuin Suomessa.

Syötiin huoneessamme iltapalaa ja kokeiltiin toista perinteistä jälkkäriä: kremsnita-kakkua. Se sentäs oli hyvää! Ilta vietettiin huoneessa. Olin kirjastosta lainannut pari kirjaa matkalle ja Eetu aloitteli kirjakokoelmasta mukaansa ottamaa Joe Hillin Sarvia, koska olin mainostanut sitä maailman parhaaksi kirjaksi.


2.8.18 TO: Laitettiin päiväreppu valmiiksi, ostettiin eväät Sparista ja oltiin ennen kymppiä bussiasemalla. Otettiin 6,30 euron bussi Blediin. Pari muutakin automobiilia oli sinne matkalla, ryömittiin loput pari kilometria autojonossa.


Asema oli lähellä järveä, jota lähdettiin kiertämään. Googletin, että järven ympäri ois 6-7 km. Turisteja riitti, mutta oli hirveän nättiä, järvi oli kirkas ja ympärillä oli vuoria, jyrkänteen reunassa oli linna. Puolivälissä poikettiin reitiltä ja noustiin Ojstrican näköalapaikalle, se oli mun määränpää ja sinne ehdottomasti halusin. Oih! Ihaltiin maisemia ja syötiin siellä evästä. Moni muukin tuli paikalle.








Alastullessa lahtelainen jo kuukauden interreilillä ollut jäbä kuuli suomemme ja sen kanssa jutskailtiin alasmenomatka. Hän jatkoi järven kiertämistä, me jäätiin rantsuun ja Eetu kävi uimassa. Otin sieltä yhden reissun suosikkikuvistani; onnellinen Eetu uimassa vuoret taustalla.



Ympyrän kuljettuamme eli järven ympäri suuntasimme terdelle. Eetulle kalja ja mulle se perinteinen kakkupala, joka illallakin syötiin. Bussiaseman edessä hämmentyneet aikatauluja tutkivat naamamme huomasi nainen, joka tuli meille myymään bussiliput ja kysymään käytiinkö Metaldaysissä ja suositteli ravintolaa Ljubljanassa.

Klo 16 lähti bussi takaisin Ljubljanaan. Huoneessamme huilittiin ja käytiin suihkussa. Eetu tutki ruokamestoja ja lähdettiin iltapalalle baariin/ravintolaan/klubille. Otettiin superhalvat burgerit ranskiksineen, 3,50e. Eetu rakastui Union-kaljaan.





3.8.18 PE: Seuraavana ohjelmanumerona Ljubljana castle. Otettiin funicular-maisemahässäkkähissikyyti ylös. Kierrettiin dragon exhibition (hauskinta oli pikku pähkinä, jossa neljän arvoituksen ratkaisulla sai neljän numeron koodin safeboxiin, jossa oli taikajuomapullo tms), karmiva museum of puppetry, muotikuvanäyttely ja näyttely Slovenian historiasta.









Tultiin ns. kodin kautta ja lähdettiin kilometrin päähän ravintolaan, jota eilinen lipunmyyjätyttö oli suositellut samoin kuin huoneessamme ollut tips and tricks-kansio. Istuttiin ulkona varjossa ja tuulessa. Tarjoilija toi hitaasti palavia kahvinpuruja pöytään ampiaisia karkoittamaan. Ihan uusi temppu mulle, toimi! Otettiin alkupalaksi puoliksi joku sekalainen lautanen, Eetulle pääruoaksi vasikkaa ja mulle täytetty schnitzel. Jälkkäriksi yhteiseksi shredded pancake with apple sauce. Kaikki oli hyvvee!



Lyllerrettiin mahat raskaina huoneeseemme. Luin joutessani kirjan loppuun. Alkuillasta etsittiin (ja löydettiin) kätkö. Jatkettiin samaan paikkaan iltapalaburgereille kuin edellisiltana. Tultiin huoneeseen ja piti sanoa vastapäisen huoneen pojille, että voisivatko pitää ovensa kiinni. Kuuntelivat musaa ja täällä on ihan olematon äänieristys. Otin suihkun ja katselin telkusta tullutta Constantinea, mutta aloin kesken kaiken nukkumaan. Laitoin korvatulpat, viereisen huoneen pojat mölysivätkin Eetun mukaan yöllä pariin otteeseen.

4.8.18 LA: Ennen kymmentä check-out. Käräytettiin respaan, joka oli eri rakennuksessa, hiljaisuuden aikana metelöivät pojat. Siitäs saivat, muahahahhaha!

Ostettiin Sparista aamupalaa ja syötiin ne kaupan ulkopuolella. Soitin siinä samalla äidille miten Silppurin kanssa on mennyt, kuulemma elossa on. Pikku-Sibale oli heillä ensimmäistä kertaa hoidossa.

Jatkettiin bussiasemalle, jossa jätettiin reput säilöön. Käytiin tutkimassa Metelkovaa, joka on entinen armeijakasarmi ja nykyinen autonominen kulttuurikeskus. Alue täynnä graffiteja ja taidetta from hell. Kaikki nää kaupungin sisäiset itsenäiseksi julistautuneet alueet, joissa oon ollut (Ljubljanan Metelkova, Vilnan Uzupis ja Kööpenhaminan Christiania) on olleet kaikki enemmän tai vähemmän rappeutuneen ja epäsiistin näköisiä alueita, joissa on tullut fiilis, että täällä on kyllä kauhean kauan tahdo tahi uskalla aikaa viettää.








Eetu oli puhunut aseman vieressä olevasta sishamestasta, joten mentiin sinne kuluttamaan aikaa pariksi tunniksi. Ihan turhaa ajanvietettä, mutta kunhan Eetulla on mukavata.


Tultiin aseman Mäkkiin istuskelemaan seuraavaksi pariksi tunniksi. Odotettiin siis klo 18.15 lähtevää Flixbusia. Seuraavaksi alettiinkin saamaan tekstaria toisensa jälkeen, että bussi myöhästyy sen ja sen verran ja sitten vielä enemmän ja vielä enemmän. Bussi tuli paikalle 1,5 h myöhässä ja lähti liikkeelle 1 h 50 min myöhässä. Kroatian rajalla oli kamalat jonot ja kaksi passintarkastusta. Tässä vaiheessa tuli selväksi, ettei missään nimessä tulla ehtimään vaihtoon eli yöbussiin Zagrebista Dubrovnikiin. Kysyttiin asiasta kahden hengen bussihenkilökunnalta, joka puhui vain italiaa, eikä heistä ollut apua mm. minkään kanssa. Oon reklamoinut asiasta, eikä mitään korvausta ole tiedossa. Toiseen viestiini ei ole edes vastattu. Flixbus 0/5.


Oltiin perillä Zagrebissä 3h myöhässä alkuperäisestä aikataulusta, vaihtobussi oli lähtenyt jo yli tunti sitten. Voivvv. Mitä sitten tapahtui? Katso seuraava jakso!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)