lauantai 20. lokakuuta 2018

Miten menee?

Suurimmaksi osaksi tosi jees! Miellyttävää perusarkea. Työt on sitä samaa mitä aina, eli ei vieläkään 11 vuoden jälkeen kyllästytä istua 8h koneella ja kirjoittaa samoja tekstejä päivästä toiseen, eikä harmita aamulla herätä töihin. Kauheesti oon vaan kotona ollut, mutta niin aina. Eletään lauantaita ja oon vaan kerran lähtenyt tällä viikolla ihmisten ilmoille. Ihanaa! Paljon miellyttäviä sohvalla-peiton-alla-köllimis-leffa-/telkkarisarjahetkiä. Toisaalta olin kyllä viime viikon perjantaista keskiviikkoon flunssassa, että se selittää maksimaalista sohva-aikaa. Otin tiistain ja maanantain saikkua, oli ensimmäinen saikku vuoteen.

Tykkään olla rauhassa kotona, peace & quiet on mun juttu, mutta sitä on matkakuumekin. Ensi viikon torstaina lähden Kanadaan, olen jo aloittanut pakkaamisen... Aiotaan tehdä päiväretki Seattleen, mutta oon katsonut liikaa kaiken maailman Border control-ohjelmia ja oon skeptinen miten se rajanylitys lopulta sujuu. :') Bussiliput Vancouver-Seattle-Vancouver on kuitenkin hommattu. Odotan saanko itsenäisyyspäivän jälkeisen perjantain vapaaksi = pitkä viikonloppu. Josko Barcelona kutsuisi tuolloin. Ensi vuoteenkin oon jo miettinyt kohteita - ainakin Färsaaret, Peking ja Budapest.

Ruskaa, kynttilöitä, Dynaztyn uuden levyn puhkikuuntelua, uusien reseptien kokeilua (vaikka seisonkin edelleen "en ikinä kyllästy jauhelihakastikkeeseen ja spagettiin"-väittämäni takana), sarjojen binge-watchingia yhdessä ja erikseen, villasukkien kaivamista laatikon pohjalta... Ihanaa, kun superhelteet on takana! Olo on tosi omannäköinen joku kiva hail satan-huppari, farkut, maiharit ja nahkatakki päällä. Kunhan kaikki on mustaa.


Mikä mättää? Avopuolisolla alkoi elokuussa koulu ja mun on ollut vaikea suhtautua "laiskotteluun" eli siihen, että sillä päivät on lyhyitä ja viikossa on ainakin yksi vapaapäivä. Läksyjäkään ei tunnu olevan niin, että se vähän ns. tasaisi helppoja viikkoja. Eipä sille tietenkään mitään voi. Toinen edellistä vaikeampi homma mulle on ymmärtää hölmöä opiskelijakulttuuria eli ryyppäämistä. Oon aina meidän parisuhteen aikana herännyt yöllä siihen, että toinen ei ole vielä tullut kotiin ja huolestun suunnattomasti. Vaikka saisinkin viestillä kiinni ja kaikki on ok, en kuitenkaan saa unta enää ennen kuin puoliso tulee kotiin. En pelkää puolison käyttäytyvän huonosti, pelkään muita! Ryöstö-pahoinpitely-raiskaus on ihan nurkan takana! :((( Tuttua huttua on hirvittävät ahdistavat puristuksen tunteet rintakehällä. Ja kun noi opiskelijatapahtumat on viikolla -> valvon yöllä -> teen killissä töitä. Koska itse en juo kuin pari kertaa vuodessa ja oikeastaan pidän dokaamista hölmön hommana, en katso  hyvällä tätä lisääntynyttä alkoholinkäyttöä. Ymmärrän, että pitää tutustua tyyppeihin, ettei jää ulkopuolelle, mutta se sellainen sosialisoituminen on luvallista vähemmälläkin kaljamäärällä tai jopa selvinpäin.

Valivali loppui siihen, mutta haluan postauksen loppuvan positiivisimmissa fiiliksissä! Huolimatta erilaisista näkemyksistämme juhlimisen suhteen, avopuolisoni on ihana, kultainen, sitoutunut, ymmärtäväinen, hyväsydäminen, helposti lähestyttävä, hauska, luotettava, uskollinen, höpsö, söpsö kultipupuli! Aamuisin hän on ehkä suloisimmillaan - lämmin, pöhnäinen, pörröinen, eikä oikein ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu. :')

4 kommenttia:

  1. Kyllä se opiskeluryyppyriekkuminen loppuu/vähenee ekan vuoden jälkeen jos sitä ei oikeassakaan elämässä harrasta kauheasti. :D Muuten vaan ei oikein tutustu opiskeluelämässä kehenkään kunnolla.
    Ja ammattikorkeehan on lempinimeltään ammattileikkikoulu ;)

    Itelläkin huima helpotuksen tunne kun tuskahikikelit takana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän hän sanoi ennen koulun alkua, että ensimmäisen puoli vuotta tulee olemaan _mulle_ vaikeeta. :'D

      Poista
  2. Olipas itsekästä tekstiä. "Minä minä minä". Ilmeisesti sinä päätät miten teidän suhteessa toimitaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, todellakin! Diktatuuri on ainoa tie onnelliseen kymmenen vuoden parisuhteeseen. :')

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)